Ei pelkkiä onnellisia loppuja
Lue jos uskallat.
Kirjoitan tullakseni kuulluksi, kertoakseni tarinoita, jotka kaipaavat kuulijaa, ja antaakseni äänen niille, joita kukaan ei kuule, vaikka he huutavat.
Kirjoissani on epämukavuutta. Huonoja valintoja. Tunnemyrskyjä. Kasvun hetkiä. Sekä paljon kaveria ei jätetä -asennetta. Ihmisen kyky selvitä on uskomaton. Lue ja päätä, selviäisitkö sinä. |
|
|
Tiina
Olen vuonna 1987 syntynyt etelä-pohjalainen kirjailija, joka vie lukijan epämukavuusalueelle ja uskaltaa kertoa omalla äänellään. Minua kiehtovat vahvat selviytymistarinat, joissa henkilöt joutuvat taistelemaan tiensä eteenpäin, kasvamaan ja kokeilemaan rajojaan. Jostain syystä samasta kynästä syntyy välillä myös jotain ihanaa ja söpöä. Lue koko kirjailija-tarinani skrollaamalla ihan sivun alas!
Olen Suomen Kirjailijaliiton, Pohjanmaan Kirjailijoiden sekä Suomen Nuorisokirjailijoiden jäsen, toiminut Nuokkareiden johtokunnassa 2013-2021 sekä PoKin puheenjohtajana 2016-2019. Tällä hetkellä työskentelen kirjoittamisen ohessa hierojana, valmentajana sekä ohjaan liikuntaa ja teen graafisen suunnittelun freelancer-keikkaa. Monipuolinen työ, monipuolinen mieli. |
Viimeksi julkaistu
Jouluterveisin Matias ja muut otukset on jouluinen tarinakokoelma, jossa seikkailevat tontut, metsän eläimet sekä yksinäinen nallekarhu. Luettavaa koko perheelle, joulumielisille aikuisille sekä lukeneen oppineille koululaisille! Kristiina Mäkimattilan ihastuttava ja nokkela kuvitus kruunaa lukukokemuksen!
|
Tuotanto
LAPSET
Jouluterveisin Matias ja muut otukset 2021 AIKUISET Kun minä katselen taivasta 2019 NUORET JA YA Hero 2015 Piparminttupoika 2011 Älä itke enkeli 2009 Reetta-trilogia Kuin perhosen tanssi 2012 Kuin hattaraa söisi 2013 Kuin ruusuilla tanssi 2014 Unelmien talli -sarja Unelmien painajainen 2005 Unelmien laukka 2007 Unelmien tahdon 2008 Unelmien sinä 2009 Unelmien lupaus 2010 |
Romaanit
Lue jos uskallat.
Danielin selviytysmistarina parhaan ystävän Henkan kuolemasta ja sen mukanaan tuomasta syyllisyydestä, syytöksistä ja surusta. Onneksi matkalla törmäyskurssille sattuu Helinä, joka päättäväisesti pitää Danielia elossa.
|
The story of Eetu. Tarina siitä, miten 16-vuotias poika muuttaa Lontooseen, sekaantuu huumeisiin ja kuolee. Tai ainakin joku kuolee. Ei onnellinen tarina, ei herkille. Ei.
|
Yhtä ihana kuin piparminttukarkki! Piparminttupoika on tarina ihastumisesta silloin, kun ei ole kulmakarvoja. Ihana, herkkä ja liian imelä. Ei katkerille. Ei tosikoille.
|
Kertomus nuorten välisestä väkivallasta, vakavasta sairaudesta ja oman tiensä etsimisestä. Nuorten elämää sellaisena kuin se on, sekä ripaus draamaa. Hups, meni kauhallinen. Enjoy.
|
Reetta-trilogia
Kolmiosainen nuorten aikuisten trilogia Reetasta, joka muuttaa tätinsä luokse äitinsä kuoleman jälkeen. Teemoina ystävyys, oman identiteetin löytäminen, aikuistuminen, rakastuminen, seurustelu ja myös vakavia aiheita, kuten kateus, itsemurha ja suru. Psst, Eetu näyttäytyy ja on edelleen yhtä traaginen.
|
|
|
Unelmien talli -sarja
Viisiosainen nuortenkirjasarja uskosta, rakkaudesta ja seikkailusta. Vähän myös hevosia. Jos etsit kirjaa, jossa tapahtuu asioita, joita ei löydy edes amerikkailaisesta saippuasarjasta, tässä sinulle sellainen! Valmistaudu myötähäpeään. PS. Eetu sai alkunsa täältä.
|
|
|
|
|
Kirjoittajan synty
Aloitin tarinoiden kertomisen jo ennen kouluikää. Minulla on lapsesta saakka ollut rikas mielikuvitus, ja olen viljellyt keksimiäni tarinoita ja ideoita sinne tänne matkan varrella. Ala-asteen opettajani muisteli minun kertoneen erityisesti karhu-tarinota, mikä on järkeenkäyvää, sillä pelkään karhuja ihan kamalasti. Samalla karhu on myös lempieläimeni. Nallethan on ihan parhaita, eikä niissä ole mitään pelättävää.
Kun opin kirjoittamaan tarinoita syntyi vihkokaupalla. Kirjoittelin myös kotona ja äidillä on hyvässä tallessa ensimmäiset kirjani, jotka kirjoitin koirastani Ruusasta. Olen aina ollut niitä oppilaita, joille äidinkielen aineisiin on asetettu pituusraja maksimipituuden eikä minimin mukaan.
Meille tuli kotiin tietokone, jossa oli tekstinkäsittelyohjelma, kun oli 11-vuotias ja silloin löysin kirjoittamisen ihan tosissani. Koneella oli helppo kirjoitella ja naputella, muokata ja tallentaa. Se oli paljon mukavampaa, kuin kirjoitella käsin. Muistaakseni pari vuotta myöhemmin veljeni osti uuden tietokoneen itselleen ja minä lunastin tämän hänen vanhan koneensa itselleni. Se oli kamalan hidas, järkyttävän suuri vanha metallikasa, joka palveli minua urheasti lukioon saakka, huolimatta siitä, että käynnistys-nappi oli rikki ja piti jumittaa pohjaan sinitarran tai hammastikun avulla, jottei kone sammunut kesken kaiken. (Ja siitä huolimatta se sammui. Onneksi opin nopeasti tallentamaan joka välissä...)
Yläasteella kirjoitin jo lähes päivittäin ja noina vuosina syntyivät ensimmäiset kirjani, jotka myöhemmin julkaistiin Unelmien talli -sarjan ensimmäisinä osina. Kirjoitin omaksi ilokseni sekä ystävälleni Elinalle, jonka kanssa yhdessäkin kehittelimme juonenkäänteitä sekä henkilöitä. Myöhemmin kirjat alkoivat elää omaa elämäänsä, ja vaikka edelleen hyödynnän oikolukijoita ja pyydän palautetta keskeneräisestä tekstistä ja tapahtumista, ei niin intensiivistä kirjoittaja-lukija-suhdetta ole syntynyt. (Vapaaehtoisia haastatellaan tiistaisin.)
Kun opin kirjoittamaan tarinoita syntyi vihkokaupalla. Kirjoittelin myös kotona ja äidillä on hyvässä tallessa ensimmäiset kirjani, jotka kirjoitin koirastani Ruusasta. Olen aina ollut niitä oppilaita, joille äidinkielen aineisiin on asetettu pituusraja maksimipituuden eikä minimin mukaan.
Meille tuli kotiin tietokone, jossa oli tekstinkäsittelyohjelma, kun oli 11-vuotias ja silloin löysin kirjoittamisen ihan tosissani. Koneella oli helppo kirjoitella ja naputella, muokata ja tallentaa. Se oli paljon mukavampaa, kuin kirjoitella käsin. Muistaakseni pari vuotta myöhemmin veljeni osti uuden tietokoneen itselleen ja minä lunastin tämän hänen vanhan koneensa itselleni. Se oli kamalan hidas, järkyttävän suuri vanha metallikasa, joka palveli minua urheasti lukioon saakka, huolimatta siitä, että käynnistys-nappi oli rikki ja piti jumittaa pohjaan sinitarran tai hammastikun avulla, jottei kone sammunut kesken kaiken. (Ja siitä huolimatta se sammui. Onneksi opin nopeasti tallentamaan joka välissä...)
Yläasteella kirjoitin jo lähes päivittäin ja noina vuosina syntyivät ensimmäiset kirjani, jotka myöhemmin julkaistiin Unelmien talli -sarjan ensimmäisinä osina. Kirjoitin omaksi ilokseni sekä ystävälleni Elinalle, jonka kanssa yhdessäkin kehittelimme juonenkäänteitä sekä henkilöitä. Myöhemmin kirjat alkoivat elää omaa elämäänsä, ja vaikka edelleen hyödynnän oikolukijoita ja pyydän palautetta keskeneräisestä tekstistä ja tapahtumista, ei niin intensiivistä kirjoittaja-lukija-suhdetta ole syntynyt. (Vapaaehtoisia haastatellaan tiistaisin.)
Kirjailijasta ammatti
Nuorena en ollut kovin sosiaalinen. Viihdyin mainiosti yksin kotona kirjoittamassa. Usein valvoin koko yön kirjoittamassa, kun inspiraatio iski. Nykyään olen siinä suhteessa samanlainen, mutta sosiaalisuuskärpänen on purrut ja ystävien kanssa tulee vietettyä välillä paljonkin aikaa. Myös työni on osittain asiakaslähtöistä ja sosiaalista.
Kun muistelen ensimmäisiä kirjailija-vuosiani, on vaikea tunnistaa itseäni siitä arasta tytöstä, joka menetti yöunensa esiintymisen takia. Nykyään rakastan esiintymisiä! Ne ovat osa tätä työtä, ja on ihana tavata ihmisiä ja päästä puhumaan kirjoista ja kirjoittamisesta. Turun Kirjamessut ovat kirjailijan vuoden kohokohta, samoin kaikki vierailut ja muut mahdollisuudet päästä kertomaan omasta työstäni ja kirjoistani.
Lukion jälkeen olin eksyksissä. Halusin vain kirjoittaa, mutta kaikki jarruttivat ja muistuttivat, ettei tämä ole oikea työ, eikä tällä saa elantoaan, eikä ainakaan kannata yrittää pelkästään tätä. Niinpä luin itseni nuoriso- ja vapaa-aikaohjaajaksi. Nautin kyllä opiskelusta, mutta nuoriso-ohjaajana en ole töitä päivääkään tehnyt. Sen sijaan päädyin muutaman mutkan kautta hyvinvointialan yrittäjäksi. Saan itse määrätä aikatauluni, työ on fyysistä ja mukavasti myös sosiaalista.
Minulta meni kymmenen vuotta kirjailijana, ennen kuin uskalsin viimein antaa itselleni luvan olla Kirjailija, isolla koolla. Silloin lähdin ammattikorkeakouluun opiskelemaan kulttuurialaa, graafista suunnittelua ja tuottamista, jotta voisin hyödyntää näitä taitoja omalla urallani ja vahvistaa siten ammatillista asemaani. Nuo opinnot ovatkin kantaneet pitkälle ja auttaneet minua luomaan uran kirjailijana, yrittäjänä ja kokopäiväisenä Tiinana.
Kun muistelen ensimmäisiä kirjailija-vuosiani, on vaikea tunnistaa itseäni siitä arasta tytöstä, joka menetti yöunensa esiintymisen takia. Nykyään rakastan esiintymisiä! Ne ovat osa tätä työtä, ja on ihana tavata ihmisiä ja päästä puhumaan kirjoista ja kirjoittamisesta. Turun Kirjamessut ovat kirjailijan vuoden kohokohta, samoin kaikki vierailut ja muut mahdollisuudet päästä kertomaan omasta työstäni ja kirjoistani.
Lukion jälkeen olin eksyksissä. Halusin vain kirjoittaa, mutta kaikki jarruttivat ja muistuttivat, ettei tämä ole oikea työ, eikä tällä saa elantoaan, eikä ainakaan kannata yrittää pelkästään tätä. Niinpä luin itseni nuoriso- ja vapaa-aikaohjaajaksi. Nautin kyllä opiskelusta, mutta nuoriso-ohjaajana en ole töitä päivääkään tehnyt. Sen sijaan päädyin muutaman mutkan kautta hyvinvointialan yrittäjäksi. Saan itse määrätä aikatauluni, työ on fyysistä ja mukavasti myös sosiaalista.
Minulta meni kymmenen vuotta kirjailijana, ennen kuin uskalsin viimein antaa itselleni luvan olla Kirjailija, isolla koolla. Silloin lähdin ammattikorkeakouluun opiskelemaan kulttuurialaa, graafista suunnittelua ja tuottamista, jotta voisin hyödyntää näitä taitoja omalla urallani ja vahvistaa siten ammatillista asemaani. Nuo opinnot ovatkin kantaneet pitkälle ja auttaneet minua luomaan uran kirjailijana, yrittäjänä ja kokopäiväisenä Tiinana.
Tähtihetket ja sudenkuopat
Suurimpia hetkiä urallani ovat varmaankin olleet kustantamoni myöntävä Vuoden kirjailija -titteli, Suomen Kirjailijaliiton jäsenyys sekä Suomen Kulttuurirahastolta saamani ihka ensimmäinen apuraha. Se tuntui osoitukselta siitä, että olen ammattilainen ja oikealla uralla - koska joku toinenkin selvästi ajattelee, että teen ammattimaista työtä. Jokainen apuraha tuntuu lottovoitolta. Ei pelkästään rahan vuoksi, vaan arvostuksen. Joku tuolla uskoo minuun ja kirjaani! Sen parempaa tunnetta ei ole.
Vaikka kirjailijan polku on kivinen ja kuoppaisa, on mukana myös todella antoisia hetkiä. Kirjan julkaisupäätös ja oman kirjan näkeminen ensi kertaa kädessään ovat hetkiä, jotka eivät unohdu! Muistan jokaisen kirjan kanssa vietetyt ensihetket. Kirjan kannen näkeminen ensimmäistä kertaa on myös superjännittävää!
Toisaalta välillä kirjoittaminen on yksinäistä ja raskasta. Työ tehdään yksin ja on harvoja, joiden kanssa voi jakaa työn aiheuttamaa stressiä tai purkaa luomisen tuskaa. Kielteinen jukaisupäätös kirpaisee joka kerta. Ja joka kerta olen varma, että urani oli tässä, enkä enää koskaan julkaise mitään. Kollegoiden näkeminen aina kun mahdollista kuuluukin tärkeysjärjestyksessä korkealle. He ovat sellainen voimavara ja elämän suola, jota jokainen kirjoittaja rinnalleen tarvitsee!
Vaikka kirjailijan polku on kivinen ja kuoppaisa, on mukana myös todella antoisia hetkiä. Kirjan julkaisupäätös ja oman kirjan näkeminen ensi kertaa kädessään ovat hetkiä, jotka eivät unohdu! Muistan jokaisen kirjan kanssa vietetyt ensihetket. Kirjan kannen näkeminen ensimmäistä kertaa on myös superjännittävää!
Toisaalta välillä kirjoittaminen on yksinäistä ja raskasta. Työ tehdään yksin ja on harvoja, joiden kanssa voi jakaa työn aiheuttamaa stressiä tai purkaa luomisen tuskaa. Kielteinen jukaisupäätös kirpaisee joka kerta. Ja joka kerta olen varma, että urani oli tässä, enkä enää koskaan julkaise mitään. Kollegoiden näkeminen aina kun mahdollista kuuluukin tärkeysjärjestyksessä korkealle. He ovat sellainen voimavara ja elämän suola, jota jokainen kirjoittaja rinnalleen tarvitsee!
Yhteystiedot
puh. 040 516 5619
tiina.lehtineva@gmail.com Leenankatu 4 E25 Seinäjoki |
Yritys
TMI Tiina Lehtineva
Y-tunnus 3125258-5 |
|
Koulutettu hieroja Tiina Lehtinevan asiakasrekisteriseloste