Kuin perhosen tanssi on omistettu jokaiselle, joka tietää, millaista on olla heikko ja sitten tulla vahvaksi. Tiina Lehtineva kuvaa romaanissaan Reetan kesää ystävien ja hevosten parissa. Nuoren naisen elämässä riittää kuvioita ja pohdittavaa. Miten Reetan sosiaaliset kuviot kehittyvät? Ja miten hän voisi päästä jälleen lähemmäksi Jumalaa? Tarina on raikas sukellus nuorten maailmaan Lehtinevan tutulla otteella.

Aikamedia, 2012
Sivumäärä: 170

Reetta nauttii kesästä ennen lukio-opintojen alkamista. Kaiken pitäisi sujua hienosti, mutta sitten Rosa alkaa oireilla eikä Reettakaan säästy yllätyksiltä. Pian tallilla tapahtuu onnettomuus, joka säikäyttää kaikki. Tapahtumien tiimellyksessä Reetta joutuu puntaroimaan suhdettaan Aapoon ja Jumalaan. Teos on Tiina Lehtinevan yhdeksäs nuorten romaani.

Aikamedia, 2013
Sivumäärä: 156

Syksyn ylioppilaskirjoitukset ovat alkaneet, ja Aapo on täysin syventynyt opiskeluihin. Reettaa harmittaa. Rosa puolestaan tuntee uhmaa sisällään, sillä kaikki tuntuu pyörivän aina Reetan ympärillä. Reetta saa pojat, hevoset, ystävät ja kaikki. Jopa Laura pitää Reetasta ja mielistelee tätä läpinäkyvästi Reetan tädin omistamien hevosten takia. Rosa on auttamattomasti jäänyt kakkoseksi.

Kymmenennessä nuortenromaanissaan Tiina Lehtineva kuvaa tutun tallijengin ihmissuhteita, rakkautta eläimiin ja ennen kaikkea sitä, mitä usko Jumalaan voi saada aikaan.

Aikamedia 2014
Sivumäärä: 158

Kirjailijan ajatuksia

Syksyllä 2012 alkaneessa trilogiassa seurataan Reettaa, joka muuttaa asumaan kummitätinsä luokse. Puitteet tarinalle tarjoaa tädin omistama Noision terapia- ja ratsutalli, jonka hevoset ja henkilöt auttavat Reettaa sopeutumaan uuteen vaiheeseen elämässään. Trilogiassa käsitellään nuorten elämän kipukohtia, kompastuskiviä ja ilonaiheita. Reetta oppii sarjan aikana, mistä todellinen onni löytyy, ja miten pienistäkin paloista voi rakentaa kokonaisen elämän.

Ensimmäinen osa Kuin perhosen tanssi syntyi alunperin kaipuuna kirjoittaa uutta sarjaa. Huomasin myös kaipuusta päästä kirjoittamaan hevosista, vaikka en varsinaisesti hevoskirjaa lähtenyt kirjoittamaan, eikä siitä mielestäni ensisijaisesti hevoskirja tullutkaan.

Aloitin trilogian kirjoittamisen syksyllä 2010 opiskellessani Kankaanpäässä nuoriso-ohjaajan tutkintoani loppuun. Opiskelun ohessa kirja eteni mukavasti ja rutistin tarinan loppuun jouluksi 2011. Kakkososankin ensimmäiset sivut tuli kirjoitettua heti samaan putkeen, joten tiesin heti, että kirjasta on tulossa sarja.

Toisessa osassa Kuin hattaraa söisi keskitytään Reetan ja Rosan ystävyyteen, sekä koetaan pieni rakkaustarina. Hevoset ovat edelleen tärkeä osa Reetan elämää, mutta kuvioihin tulee myös koulunkäynti, kun lukio syksyllä alkaa. Koulu tuo mukanaan uusia haasteita, sillä Reetta astuu väärille varpaille puolustaessaan ystäväänsä.

Näistä tunnelmista jatkaa viimeinen osa Kuin ruusuilla tanssi, joka julkaistiin alkusyksystä 2014. Siinä vierailee myös Hero ja Unelmien talli -kirjoista tuttu Eetu merkittävässä sivuroolissa. Kirjassa nuoret joutuvat kohtaamaan silmästä silmään totuuden siitä, että kauniiden kulissien takana voi kiehua aikamoinen soppa. Toisen puolesta ei voi tietää, eikä myöskään päättää. Vakavasta aihepiiristä huolimatta loppua kohti palaset loksahtelevat paikoilleen ja tarinat nivoutuvat yhteen.

Kirjasta sanottua

Kirja oli aivan ihana! Luin sen melkein yhdeltä istumalta. Osasit taas kuvaille kaiken niin hyvin. Välillä teki mieli itkeä ja välillä nauraa. - Reetta

Hieman jännitti, kun tartuin uutukaiseen kirjaasi. Ja kaikki oli vaan niin hyvää! Alusta asti juoni, henkilöt, tarina ja koko kirja tuntuivat uskottavilta, minulle läheisiltä. Kuin perhosen tanssi lukeminen lämmitti kuin kesäaurinko. Sitä lukiessa tuli hyvä mieli. - Annukka

Lukunäyte

Kirjasta Kuin perhosen tanssi

Reetta pujahti ensin ilman vesikärryjä laitumelle ja meni suuren kaukalon luokse. Se oli pienehkö valkoinen amme, joka oli asennettu puiseen kehikkoon. Ammeen pohjalla oli tulppa, josta saattoi päästää veden valumaan pois. Eilisen kuuman päivän vuoksi Cthulhu oli varmaankin juonut tavallista enemmän, sillä kaukalo oli melkein tyhjä. Pohjalla oli varmaan vain kymmenisen senttiä vettä. Vaikka eipä Reetta voinut tietää, kuinka täyteen kaukalo tulisi vesikuormasta. Hän kääri harmaan hupparinsa hihat ja upotti kätensä veteen sen verran, että sai tulpan irrotettua. Vesi valui pois ja jätti kaukalon pohjalle märkää ruohoa, jota oli kulkeutunut sinne Cthulhun juodessa. Reetta joutui hieman etsimään, ennen kuin löysi kaukalon taakse piilotetun harjan. Hän puhdisti sillä ammeen ja asetti tulpan paikoilleen. Reetta vilkuili pitkin laidunta ja näki Cthulhun laiduntavan kaukana. Hänen olisi siis turvallista avata portti ja kärrätä ämpärit sisään ilman että hevonen saattaisi karata. Reetta toimi nopeasti, mutta yritti olla herättämättä hevosen huomiota. Hän seurasi sitä koko ajan tarkkaan. Ja kun Reetta viimein sai kärryt laitumen puolelle, hän sulki portin visusti takanaan.
   Ämpärit olivat raskaita, mutta kun hän jätti kottikärryt aivan kaukalon eteen, hän saattoi kaataa muutaman ämpärin vain kyljelleen, ja niissä oleva vesi valui sopivasti kaukaloon. Viimeisen kanssa oli ongelmia, ja Reetta päätti tyhjentää sitä ensin osittain napolla, jonka oli ottanut mukaan. Hän äyskäröi vettä rivakkaan tahtiin kaukaloon, eikä huomannut ollenkaan Cthulhua, joka oli tullut seuraamaan hänen touhujaan. Kun hevonen sitten yhtäkkiä pukkasi häntä olkaan, Reetta säikähti niin kovasti, että kiljahti, menetti tasapainonsa kottikärryjen reunalta, jossa oli istunut ja putosi kaataen kottikärryt mukanaan. Viimeinen vesiämpäri kierähti kyljelleen, ja vesi valui vauhdilla nurmikolle kastellen myös Reetan. Myös Cthulhu säikähti, pomppasi takajaloilleen, kääntyi ympäri ja juoksi häntä koholla tiehensä.
   Reetta tuijotti kaatuneita kottikärryjä ja viimeistä vesiämpäriä edelleen säikähtäneenä. Poninhäntä, jolla hänen hiuksensa olivat olleet, oli löystynyt rytäkässä ja muutama hiussortuva lepäsi nyt Reetan kasvoilla. Kaiken lisäksi, yhtäkkiä jostain alkoi kuulua taputusta. Reetta kurkotteli nähdäkseen kaukalon takaa, kuka hänelle oikein taputti. Hän ei edes osannut loukkaantua tai suuttua sellaisesta eleestä, sillä oli edelleen liian ällistynyt kaatumisestaan. Portilla seisoi tyttö, jolla oli punaruskea polkkatukka. Tyttö lopetti taputtamisen ja hyppäsi aidan yli laitumelle. Hän alkoi kävellä Reettaa kohden.
   Tytöllä oli yllään tennarit ja rennot farkut, jotka roikkuivat hieman tytön päällä, kuin olisivat olleet kokoa tai kahta liian suuret, sekä keltainen pitkähihainen paita ja pitkät puuhelmet kaulassa. Reetta huomasi, että helmien keskelle oli pujotettu myös puinen risti, mikä toi Reetan mielen rukoushelmet.
   - Aikamoinen lento! tyttö nauroi hyväntuulisesti, ei pilkkaavasti, mikä sai Reetan olon paremmaksi. - Mä olen Rosa. Hauska tutustua, hän ojensi kättään.
   Reetta ojensi kätensä ja antoi Rosan vetää itsensä ylös. - Reetta, hän vastasi.
   - Oletko sä kunnossa?
   Reetta pudisteli vaatteistaan ruohoa. - Joo, enköhän. Säikähdin vain.
   - Et ole ainoa. Cthulhu on sellainen hiippailija-luonne, Rosa kuvaili ja poisti pari heinänkortta Reetan paidanhelmasta. - Sä sait näköjään vesipartion täksi aamuksi?
   - Minkä?
   - Vesipartion. Tämä on monesti mun hommaa, Rosa jatkoi.
   - Ai? Reetta kiinnostui. - Käytkö täällä paljon?
   - Joka päivä oikeastaan. Nyt lomalla on vaikeampi käydä säännöllisesti, kun on kaikenlaisia reissuja ja vierailuja mummolaan, hän selitti. - Mutta aikalailla joka päivä. Mä hoidan noita shettiksiä, hän viittasi kohti Nanua ja Nanaa, jotka laidunsivat viereisellä laitumella. - Mistäs sä tänne eksyit? Tai siis… Mä en ole nähnyt sua aikaisemmin.
   - No ei mikään ihme, mä tulin tänne vasta eilen, Reetta kertoi. - Noora on mun täti ja mä asun sen luona. Aloitan täällä syksyllä lukion, hän selitti. Reetta ajatteli, että jos selittäisi heti itse jotenkin tyydyttävästi, miksi oli täällä, ei häneltä kyseltäisi liikoja. Ja se tepsi. Rosa vaikutti tyytyväiseltä nyökytellessään.
   - Sä menet siis ekalle?
   Reetta nyökkäsi.
   - Me voidaan siis päästä samalle luokalle, Rosa innostui. - Se olisi hauskaa!
   Reetta hymyili. Hän piti Rosasta heti.
   - Oletko sä tavannut vielä ketään täältä? Rosa kysyi kiinnostuneen oloisena.
   - No en oikeastaan. Eilen juttelin hetken Aapon kanssa, mutta siinä se. Säkin varmaan tunnet sen?
   - Tietenkin, Rosa hymyili. - Mutta nostetaan nyt nämä kärryt ja haetaan vielä uusi satsi vettä. Mä autan.
   Reetta auttoi Rosaa nostamaan kottikärryt ja keräämään ämpärit takaisin kyytiin. Sitten Reetta avasi portin kärryjä työntävälle Rosalle, joka lähti hurjaa juoksua kärryjen kanssa kohti tallia. Tyttö mutkitteli ja päästeli lentokonemaisia ääniä. Reetta nauroi ääneen ja sulki portin nopeasti.
   - Odota! Reetta huikkasi ja lähti kiiruhtamaan Rosan perään. - Hevosten lähellä ei saa juosta! hän yritti hillitä toveriaan, mutta tämä ei välittänyt, vaan jatkoi hyväntuulista hurjastelua aina Veekasin laitumelle asti.
   - Hullu, Reetta nauroi, kun sai Rosan kiinni.