|
|
|
Hero kertoo nuorten huumeidenkäytöstä ja jengielämästä. Se ottaa kantaa väkivaltaan, pahoinvointiin ja ulkopuolisuuteen. Kirja haluaa saada lukijan huomaamaan, ettei elämä ole mustavalkoista. Kukaan ei synny huonoksi, epäonnistuneeksi, vääräksi tai pahaksi. Harva valitsee tietoisesti, vaan usein asioihin ajaudutaan. Elämä ei ole yksinkertaista.
Kirjan voisi luokitella nuorten aikuisten kirjaksi, sillä aivan nuorimmille lukijoille sitä ei voi suositella. Vaikka henkilögalleriaan mahtuu tuttuja nimiä aikaisemmasta tuotannostani, ei tarina, sen tapahtumat ja teemat ole verrattavissa aikaisempaan.
Idea omasta kirjasta Eetulle on jo vanha. Se on myös lukijoiden toivotuin tarina minulta. Lopullinen päätös kirjan kirjoittamisesta tapahtui syksyllä 2013, kun jostain nousi tarve tarttua tähän aiheeseen. Kirjan alussa sanat "tämä ei ole onnellinen tarina" valmistelevat tulevaan, ja mitä pidemmälle kirjoitin, sitä paremmin alun sanat kävivät toteen.
Eetu esiintyy muussakin tuotannossani. Hän on yksi Unelmien talli -kirjojen päähenkilöistä ja tekee myös sivuroolin Reetta-trilogiaan. Siitä huolimatta Hero on täysin itsenäinen romaani. Jos sen haluaa ajallisesti jotenkin sijoittaa, niin tapahtumat sijoittuvat aikaan ennen esikoisromaanini Unelmien painajaisen tapahtumia.
Kirjan voisi luokitella nuorten aikuisten kirjaksi, sillä aivan nuorimmille lukijoille sitä ei voi suositella. Vaikka henkilögalleriaan mahtuu tuttuja nimiä aikaisemmasta tuotannostani, ei tarina, sen tapahtumat ja teemat ole verrattavissa aikaisempaan.
Idea omasta kirjasta Eetulle on jo vanha. Se on myös lukijoiden toivotuin tarina minulta. Lopullinen päätös kirjan kirjoittamisesta tapahtui syksyllä 2013, kun jostain nousi tarve tarttua tähän aiheeseen. Kirjan alussa sanat "tämä ei ole onnellinen tarina" valmistelevat tulevaan, ja mitä pidemmälle kirjoitin, sitä paremmin alun sanat kävivät toteen.
Eetu esiintyy muussakin tuotannossani. Hän on yksi Unelmien talli -kirjojen päähenkilöistä ja tekee myös sivuroolin Reetta-trilogiaan. Siitä huolimatta Hero on täysin itsenäinen romaani. Jos sen haluaa ajallisesti jotenkin sijoittaa, niin tapahtumat sijoittuvat aikaan ennen esikoisromaanini Unelmien painajaisen tapahtumia.
|
Tässä kirjassa tapellaan, karataan sairaalasta, valehdellaan, puukotetaan jengipomoa, piilotellaan sängyn alla, diilataan huumeita, piikitetään heroiinia, kuollaan, eletään, ratsastetaan, itketään, rakastutaan ja tuijotetaan aseen piippuun.
Tämä ei ole onnellinen tarina. Lue, jos uskallat. 16-vuotias Eetu luulee muuttavansa takaisin Lontooseen vanhempiensa kanssa tavoitteenaan paikka tunnetun ratsastusvalmentajan tiimissä, mutta suunnitelmat sekoittaa kuitenkin tyttö, jonka perässä Eetu joutuu keskelle heroiininhuuruista todellisuutta. Ystävät yrittävät jarruttaa, mutta Eetu sulautuu pelottavan täydellisesti mukaan jengiin, jossa poika tuntee viimeinkin pääsevänsä kosketuksiin jonkin aidon kanssa. Kun heroiini virtaa suonissa, tulee Eetusta joku toinen, eivätkä jengimaailman kamaluudet tunnu missään. Sinisilmäinen ja kiltti Eetu pelaa omilla säännöillään tätä kuoleman peliä, jossa häviäjää odottaa ruumisarkku. Mutta elämä ei ole mustavalkoista, valinnat eivät ole täysin oikeita tai vääriä, ja niiden keskellä Eetu oppii, ettei mikään ole niin haurasta kuin elämä. Hero Nordbooks, 2015 Sivumäärä: 414 |
|
Tässä kirjassa surraan, etsitään tahtoa elää, lavastetaan kuolema, vedetään överit, paljastetaan tunteita, itketään, luovutaan, parannutaan, yritetään olla normaaleja, seurataan unelmia ja lopulta saadaan puukosta ja katsotaan kuolemaa silmästä silmään.
Ennen kuin tämä tarina on ohi, kaksi kolmesta on kuollut. Tämä ei ole onnellinen tarina. Lue, jos uskallat. 17-vuotias Eetu yrittää löytää elämänhalun suljettuna vieroitushoitoon epäonnistuneen itsemurhayrityksen jälkeen menetettyään tyttöystävänsä ratsastusonnettomuudessa. Tuttu huumejengi kuitenkin kummittelee mielessä, eikä luopuminen ihmisistä ole niin helppoa kuin luopuminen aineista, ja pian Eetu löytää tiensä takaisin tuttujen ihmisten luokse. Lopulta jonkun on kuoltava, ennen kuin Eetu uskaltaa päästää irti. Paras ystävä Mike on valmiina ottamaan kopin, kun Eetu romahtaa, mutta myös Miken kärsivällisyys on koetuksella. Kuinka monta kertaa Mike on valmis pelastamaan Eetun? Vielä kerran? Kun kaikki vihdoin vaikuttaa paremmalta, on Miken tehtävä vielä yksi tärkeä valinta. Onnistuuko Mike pelastamaan Eetun? Hero part 2 jatkaa Eetun ja ystävien tarinaa suoraan siitä, mihin se ensimmäisessä osassa jäi. Siinä missä Hero oli tarina siitä, miten päästä irti aineista, on Hero part 2 tarina siitä, miten päästää irti ihmisistä. Miten valita elämä kaiken sen jälkeen? Hero osa 2 Nordbooks, 2023 Sivumäärä: 297 |
|
Tässä kirjassa selviydytään, rakastutaan, paetaan, saadaan veli, menetetään äiti, melkein kuollaan, lauletaan karaokea, lukkiudutaan turvaan kylpyhuoneeseen, jätetään hyvästejä, nähdään olemattomia, kamppaillaan mielen demonien kanssa ja paljastetaan salaisuuksia.
Tällä kertaa salaisuus voi tappaa. Tämä ei ole onnellinen tarina. Lue, jos uskallat. 18-vuotias Eetu herää Lontoossa sairaalassa puukotuksen jälkeen. Paras ystävä Mike ilmestyy sairaalaan vaatteet yltä päältä veressä, ja Eetu muistaa puukotuksen, joka päättyi Jackin kuolemaan. Mutta Jack ei ole poissa. Eetu tietää, ettei Jack ole totta, mutta miten erottaa todellisuus kuvitelmasta? Paluu Suomeen tuntuu vieraalta. Kaikki on liian tavallista Liian normaalia. Ja hetken ajan Eetu ehtii luottaa elämään. Uusi tyttöystävä, Venla, saa Eetun uskomaan parempaan. Mutta sitten kulissi murtuu, ja Eetu saa kokea, mitä salaisuuden paljastuminen voi maksaa. Hero osa 3 on jatkoa Eetun tarinalle, jossa heroiini ja jengi edelleen ohjaavat pojan valintoja, kun hän yrittää päästää irti menneisyyden haamuista. Mutta entä jos haamut eivät halua päästää irti Eetusta? Hero osa 3 Nordbooks, 2024 Sivumäärä: 250 |
Herot syntyivät näitä biisejä kuunnellessa
Metallica - Nothing else matters Andrew Belle - The Enemy Snow Patrol - Chasing Cars The Fray - How to save a life Scala & Kolacny Brothers - Nothing else matter David Bowie - Heroes Andrew Belle - Make it without you A Great big world - Say something Disturbed - The Sound of silence Nickelback - How you remind me We Three - Sara Rammstein - Adieu Nickelback - Far away Eminem - Lose Yourself Malik Harris - Rockstars The Rasmus - Shot Limp Bizkit - Behind Blue Eyes Rammstein - Mutter |
|
HERO
|
Onneksi et tehnyt onnellista loppua. Kaiken kaikkiaan yksi parhaista lukemistani nuortenkirjoista. - Henry Aho, kirjailija
|
Totesinkin jollekin, että lukemista ei malta lopettaa, mutta silti jokainen sivu on liikaa.
- Susanna, Teatterinna |
Eetusta kuvaus idiootti ei riitä.... se on jotain paljo typerämpää ku idiootti xD
|
HERO OSA 2
|
Oon sanaton... Niin hyviä juonen käänteitä ja ihan yhtä kauhea loppu ko ykkös osassaki. Luin koko kirjan yheltä istumalta, koska en malttanu laskea tätä käsistä.
|
Tämä kirja tarjosi odotettua jatkoa Eetun tarinalle. Eetu on aina vaan ollut niin järjettömän mielenkiintoinen henkilöhahmo ja jälleen siinä onnistui.
|
Mieletön jatko-osa! Eetun tarina on koskettava, tätä haluais vaan lukea lisää. Jäi kyllä semmoseen clifhangeriin loppu.
|
Hero
Eetu tuijotti tuttua ovea. Hän ei oikeastaan tuntenut mitään. Olisi ehkä pitänyt. Kai hänen täytyisi pelätä, mutta Eetu ei pelännyt. Miksi olisi? Ei hän pystynyt tuntemaan mitään. Ei mitään.
Eetu koputti. Se oli säälittävä hiljainen koputus. Sellainen tylsä ja ponneton. Kun mitään ei tapahtunut, Eetu koputti uudestaan. Sitten kuului, miten ketjut oven toisella puolella avattiin. Lukko kilahti ja ovi aukeni.
- No voihan helvetin perse, Jack totesi. Hetken he mittailivat toisiaan. Seisoivat hiljaa ja antoivat sekuntien kulua.
- Enkö mä tehnyt tarpeeksi selväksi viimeksi, mitä sulle tapahtuu, jos vielä näen sut? Jack astui uhoten lähemmäs ja tarttui Eetun paitaan.
Eetu katsoi takaisin Jackin silmiin ja toivoi, että tämä tappaisi hänet siihen paikaan. Sen sijaan Jack murahti ja heitti hänet lattialle.
Eetu makasi siinä hetken. Jack oli kadonnut asuntoon, mutta ovi oli jätetty auki. Hän keräsi itsensä, nousi ja siirtyi sisään. Ovi kilahti takana lukkoon.
- Eetu! ääni oli Amyn. Tyttö syöksyi kiinni Eetuun ja rutisti niin voimakkaasti, että Eetu kaatui lattialle. He halasivat pitkään. Amy itki. Eetu ei.
- Miten sä voit? Oletko sä kunnossa? Tai et tietenkään ole, tyhmää kysyä…, Amy jutteli yhteen hengenvetoon. Tyttö oli aivan päästään sekaisin. Silmät seisoivat tyhjinä.
- Mä tarvitsen fiksin, Eetu pyysi.
Amy nyökkäsi. - Jack! Tuo Eetulle piikki!
Eetu katsoi Amyn olan yli huoneeseen. Siellä oli muitakin. Hän tunnisti melkein kaikki. Joku uusi poika kyyhötti seinustalla. Näytti typertyneeltä. Yhtäkkiä Eetua suututti. Hän nousi ja jätti Amyn siihen yksin. Käveli uuden luokse. Tämä nousi heti ylös ja antoi tilaa. Katse pysyi lattiassa. Eetu tönäisi.
- Kuka vittu sä olet?
- Se on mun pikkuveli, Jack vastasi toisen puolesta sohvalta, jossa istui kuin kuningas.
Eetu hymähti ja kääntyi katsomaan Jackia. Tuttu adrenaliini virtasi. Korvissa suhisi. Pää tuntui sakealta. Hän oli erilainen.
- Sulla on vain yksi veli, Eetu huomautti ja löi nyrkkinsä uuden pojan kasvoihin. Tämä kaatui lattialle leukojaan pidellen. Kukaan ei tehnyt mitään. Nauroivat. Joku toi Eetulle piikin, ja Eetu istui lattialle. Hän kääri hihan ylös. Kiristi kuminauhan. Neula painui ihoon. Veri sekoittui ruskeaan unohdukseen.
Eetu koputti. Se oli säälittävä hiljainen koputus. Sellainen tylsä ja ponneton. Kun mitään ei tapahtunut, Eetu koputti uudestaan. Sitten kuului, miten ketjut oven toisella puolella avattiin. Lukko kilahti ja ovi aukeni.
- No voihan helvetin perse, Jack totesi. Hetken he mittailivat toisiaan. Seisoivat hiljaa ja antoivat sekuntien kulua.
- Enkö mä tehnyt tarpeeksi selväksi viimeksi, mitä sulle tapahtuu, jos vielä näen sut? Jack astui uhoten lähemmäs ja tarttui Eetun paitaan.
Eetu katsoi takaisin Jackin silmiin ja toivoi, että tämä tappaisi hänet siihen paikaan. Sen sijaan Jack murahti ja heitti hänet lattialle.
Eetu makasi siinä hetken. Jack oli kadonnut asuntoon, mutta ovi oli jätetty auki. Hän keräsi itsensä, nousi ja siirtyi sisään. Ovi kilahti takana lukkoon.
- Eetu! ääni oli Amyn. Tyttö syöksyi kiinni Eetuun ja rutisti niin voimakkaasti, että Eetu kaatui lattialle. He halasivat pitkään. Amy itki. Eetu ei.
- Miten sä voit? Oletko sä kunnossa? Tai et tietenkään ole, tyhmää kysyä…, Amy jutteli yhteen hengenvetoon. Tyttö oli aivan päästään sekaisin. Silmät seisoivat tyhjinä.
- Mä tarvitsen fiksin, Eetu pyysi.
Amy nyökkäsi. - Jack! Tuo Eetulle piikki!
Eetu katsoi Amyn olan yli huoneeseen. Siellä oli muitakin. Hän tunnisti melkein kaikki. Joku uusi poika kyyhötti seinustalla. Näytti typertyneeltä. Yhtäkkiä Eetua suututti. Hän nousi ja jätti Amyn siihen yksin. Käveli uuden luokse. Tämä nousi heti ylös ja antoi tilaa. Katse pysyi lattiassa. Eetu tönäisi.
- Kuka vittu sä olet?
- Se on mun pikkuveli, Jack vastasi toisen puolesta sohvalta, jossa istui kuin kuningas.
Eetu hymähti ja kääntyi katsomaan Jackia. Tuttu adrenaliini virtasi. Korvissa suhisi. Pää tuntui sakealta. Hän oli erilainen.
- Sulla on vain yksi veli, Eetu huomautti ja löi nyrkkinsä uuden pojan kasvoihin. Tämä kaatui lattialle leukojaan pidellen. Kukaan ei tehnyt mitään. Nauroivat. Joku toi Eetulle piikin, ja Eetu istui lattialle. Hän kääri hihan ylös. Kiristi kuminauhan. Neula painui ihoon. Veri sekoittui ruskeaan unohdukseen.
Hero osa 2
Eetu palasi Alecin asunnolle kävellen. Siihen kului paljon aikaa, mutta hän ei välittänyt. Hän tarvitsi aikaa. Yksinoloa. Hän tunsi olonsa vääränlaiseksi. Ulkopuoliseksi. Kertakäyttöiseksi.
Miten hän oli onnistunut mokaamaan tämänkin?
Miksi kukaan ei halunnut häntä?
Eetu ei tuntenut kelpaavansa enää mihinkään. Hän oli vääränlainen kaikkialla ja kaikille. Alec yritti hänestä eroon. Jack heitti hänet pihalle. Amy ei kaivannut hänen pelastustaan. Mike ei ymmärtänyt. Joanna? Eetu ei ollut kehdannut vielä edes puhua tytölle. Äiti oli äiti. Loukkaantunut siitä, miten vääränlainen Eetu oli. Mutta isä… Eetu tunsi pettäneensä myös isän, mutta isän vuoksi hän oli yrittänyt.
Siihen mennessä, kun Eetu oli takaisin Alecin luona, hän oli vihainen. Ja hän tiesi juuri, keneen ja miten haluaisi sen purkaa.
Asunnossa oli porukkaa. Eetu antoi katseensa kiertää. Päättäväisesti hän etsi. Alakerrassa häntä katsottiin pitkään. Eetu tunnisti joitain kasvoja. Nimiä hän ei tiennyt. Yläkerrassa oli kolme makuuhuonetta. Ensimmäisessä oli kolmikko. Eetu ei pyytänyt anteeksi häiriötä. Ei aikonut pelastaa tyttöä. Ei ollut hänen paikkansa enää pelastaa ketään.
Toisessa makuuhuoneessa oli edelleen sama verinen patja kuin ennenkin. Nickin verta. Mutta oli siellä muutakin. Seinustalla kaatuneena. Eetu haki mailan käteensä. Hän punnitsi sen painoa käsissään. Tuntui hyvältä.
Eetu lähti kohti kolmatta makuuhuonetta. Hän antoi mailan raahautua perässä. Seisahtui ovelle.
Alec nosti katseensa. Joku toinen, vähän vanhempi jätkä laski tälle rahoja käteen. Alec viimeisteli mitä oli ollut tekemässä ja huitoi tämän sitten tiehensä. Poika jäi katsomaan Eetua.
– Löysit mailan.
Eetu nyökkäsi.
Alec mutristi kevyesti huuliaan. Kuin punniten tilannetta. – Meinaatko sä tehdä jotain typerää?
Eetu naurahti. Naurussa oli mukana ripaus mielipuolisuutta.
Alec rypisti kulmiaan. Eetu näki, että tämä vilkaisi hänen kättään. Eetu tiesi, että vasen käsi oli tumma kuivuneesta verestä, joka oli vuotanut hupparin hihan läpi ja valunut hihansuusta kämmenelle. Sormiin.
– Mitä sä olet tehnyt?
– Death by Jack, Eetu vastasi.
Alec astui vähän lähemmäs. – Sä olet vihainen?
– Mä olen helvetin vihainen, Eetu toisti.
– Anna tulla sitten.
Eetu nosti mailan ja otti paremman otteen. – Miksi sä teit sen?
Alec näytti hämmentyneeltä. Naurahti kevyesti. – Mitä mä olen tehnyt?
– Sä kuljit Jackin kanssa vielä kesällä.
Alec nyökkäsi.
– Sä olit sen? Niin kuin mäkin olin. Jackin oma.
Alec nyökkäsi taas.
Eetu tunsi kipinöitä silmien takana. – Se päivä, kun Jack hakkasi mut ja antoi mulle kamaa. Sä olit sen mukana. Sä olit se, joka pisti sen piikin muhun.
Alec ei näyttänyt ihan ymmärtävän, mitä Eetu haki. Pojan olemus oli jännittynyt. Kädet puristuivat nyrkkeihin.
– Miksi sä vaihdoit Nickiin? Eetu kysyi lopulta.
Alecin katse pysyi Eetussa. Kädet rentoutuivat. – Etkö sä tiedä?
– Miksi helvetissä mä kysyisin, jos tietäisin?
Alecin katse kiemurteli hetken pitkin huoneen seiniä. Vältteli katsomasta Eetuun.
Eetu antoi mailan laskeutua takaisin lattiaan. – Mitä?
Alec katsoi vihdoin takaisin Eetun silmiin. – Mä lähdin, koska se oli vitun sairasta.
Eetu rypisti kulmiaan. – Mikä?
Alec tuhahti. – Se, mitä sulle tehtiin.
Eetu huokasi. – Sä pilaat nyt hyvän vihan.
– No anteeksi.
Hiljaisuus.
– Mä luulin, että… Mä luulin… En mä tiedä.
Alec nyökkäsi. Hän levitti kätensä kutsuvasti. – Anna nyt tulla vaan. Pääsit hyvään alkuun.
Eetu pudotti mailan, käveli Alecin ohi sängylle ja heittäytyi sinne makaamaan vatsalleen.
Alec kääntyi katsomaan häneen. – Älä nyt koko tarmollasi hyökkää. Apua. Pelottaa.
Eetu naurahti.
– Veitkö sä mun rommin?
– Ehkä.
– Joitko sä koko pullon?
– En.
– Missä loput on?
– Jackin asunnon lattialla.
Alec istui sängyn laidalle, ja Eetu tunsi, miten tämä alkoi riisua häneltä takkia. Alec heitti takin lattialle ja kääri sitten varovasti Eetun veren tahriman hihan ylös.
– Mitä helvettiä sä teit Jackin luona?
Eetu käänsi kasvonsa kohti Alecia ja virnisti. – Mä varastin sen kamat.
Alec katsoi Eetua pitkään. – Sä teit mitä?
– Varastin sen kamat. Kävin niistä kauppaa. Halusin Amyn pihalle sieltä.
Alec pudisteli hitaasti päätään. – Sä tiedät mitä mä aion sanoa.
– Anna mennä.
– Vitun idiootti.
Eetu hymyili, mikä sai hymykuopat ilmestymään hänen poskilleen. Hän käänsi katseensa takaisin patjaan, sillä hän ei halunnut Alecin näkevän tyytyväistä virnettä naamallaan. Eetusta tuntui hyvältä, että Alecia kiinnosti.
– Sut on vaikea yrittää pitää elossa, Alec huomautti samalla, kun oli alkanut puhdistaa Eetun kättä. Ilmeisesti oli napannut jostain uuden viinapullon, sillä neste, jolla tämä kättä pudisti, kirveli ja poltti haavaa kuin kuuma rauta.
– Paraskin puhuja. Itse olet ollut mukana tappamassa mua alusta asti.
Eetu odotti Alecin vastaavan, mutta tämä oli hiljaa. Lopulta Eetu kääntyi selälleen ja katsoi Alecia kunnolla. Tämä näytti surulliselta.
– Älä viitsi tunteilla nyt.
Alec hymähti ja nosti katseensa. – Mä en olisi ikinä pelastanut sua niiltä. Jos se olisit ollut sä, jota ammuttiin. Mä en olisi pelastanut sua.
Eetu vaikeni.
– Miksi sä pelastit mut? Alec kysyi.
– Koska se oli oikein.
Alec pudisteli päätään. – Sä olet erilainen. Sä et kuulu tänne. Sä et ole koskaan pelannut näillä säännöillä. Se on tehnyt susta yhtä aikaa ihan saatanan vaarallisen, että vitun tyhmän. Eetu sä osaat olla vitun pelottava. Ja silti… Sä et ole yksi meistä.
Se satutti Eetua. Nuo sanat. Sä et ole yksi meistä. Se oli käynyt Eetulla tänään enemmän kuin selväksi. Oliko hän enää kukaan?
– Mitä jos mä haluan olla?
– Mutta sä et ole.
– Mutta… Jos mulla ei ole mitään muutakaan?
– Sulla on. Sulla on vielä kaikki.
Eetu tuhahti. – Mitä sä tiedät siitä?
– Sä tulet tänne hakemaan jotain pikaparannusta sun pahaan oloon. Itkemään sitä, että on vähän vaikeaa. Mutta sulla ei ole. Sulla on tuolla perhe. Sulla on kavereita tämän ulkopuolella. Koulu. Tulevaisuus. Rahaa. Sänky. Oma huone.
Eetun teki mieli väitellä vastaan, mutta jokin Alecissa sai hänet pysymään vaiti.
– Sä sanot, että sulla ei ole enää mitään? Se ei pidä paikkaansa. Mulla ei ole mitään mihin palata. Mulla ei ole mitään muuta kuin tämä. Ja sä sanot, että sulla ei ole vaihtoehtoja? Sulla on. Ihan vitusti. Sä et vain halua. Sä olet hemmoteltu kakara, joka kiukuttelee, kun se ei saanutkaan kaikkea.
– Alec… Mä olen pahoillani.
– Älä ole.
He olivat hiljaa. Eetu näki Alecin silmien punoittavan, mutta teeskenteli, ettei huomannut.
– Mä olen niin väsynyt tähän… Ei mun pitänyt ikinä joutua Nickin paikalle. Mä en jaksa… Eetu mä en jaksa tätä enää.
Eetu hymähti. – Jack sanoi samaa.
Alec näytti yllättyneeltä. – Kävitkö sä oikeasti siellä?
Eetu nyökkäsi.
– Death by Jack? Menitkö sä sinne, jotta Jack tappaisi sut?
Eetu kohautti harteitaan. Hän tunsi jääneensä kiinni jostain pahanteosta.
– Miksei se tehnyt sitä?
– Kai sä olet oikeassa, Eetu huomautti. – Mä en ole yksi teistä.
Miten hän oli onnistunut mokaamaan tämänkin?
Miksi kukaan ei halunnut häntä?
Eetu ei tuntenut kelpaavansa enää mihinkään. Hän oli vääränlainen kaikkialla ja kaikille. Alec yritti hänestä eroon. Jack heitti hänet pihalle. Amy ei kaivannut hänen pelastustaan. Mike ei ymmärtänyt. Joanna? Eetu ei ollut kehdannut vielä edes puhua tytölle. Äiti oli äiti. Loukkaantunut siitä, miten vääränlainen Eetu oli. Mutta isä… Eetu tunsi pettäneensä myös isän, mutta isän vuoksi hän oli yrittänyt.
Siihen mennessä, kun Eetu oli takaisin Alecin luona, hän oli vihainen. Ja hän tiesi juuri, keneen ja miten haluaisi sen purkaa.
Asunnossa oli porukkaa. Eetu antoi katseensa kiertää. Päättäväisesti hän etsi. Alakerrassa häntä katsottiin pitkään. Eetu tunnisti joitain kasvoja. Nimiä hän ei tiennyt. Yläkerrassa oli kolme makuuhuonetta. Ensimmäisessä oli kolmikko. Eetu ei pyytänyt anteeksi häiriötä. Ei aikonut pelastaa tyttöä. Ei ollut hänen paikkansa enää pelastaa ketään.
Toisessa makuuhuoneessa oli edelleen sama verinen patja kuin ennenkin. Nickin verta. Mutta oli siellä muutakin. Seinustalla kaatuneena. Eetu haki mailan käteensä. Hän punnitsi sen painoa käsissään. Tuntui hyvältä.
Eetu lähti kohti kolmatta makuuhuonetta. Hän antoi mailan raahautua perässä. Seisahtui ovelle.
Alec nosti katseensa. Joku toinen, vähän vanhempi jätkä laski tälle rahoja käteen. Alec viimeisteli mitä oli ollut tekemässä ja huitoi tämän sitten tiehensä. Poika jäi katsomaan Eetua.
– Löysit mailan.
Eetu nyökkäsi.
Alec mutristi kevyesti huuliaan. Kuin punniten tilannetta. – Meinaatko sä tehdä jotain typerää?
Eetu naurahti. Naurussa oli mukana ripaus mielipuolisuutta.
Alec rypisti kulmiaan. Eetu näki, että tämä vilkaisi hänen kättään. Eetu tiesi, että vasen käsi oli tumma kuivuneesta verestä, joka oli vuotanut hupparin hihan läpi ja valunut hihansuusta kämmenelle. Sormiin.
– Mitä sä olet tehnyt?
– Death by Jack, Eetu vastasi.
Alec astui vähän lähemmäs. – Sä olet vihainen?
– Mä olen helvetin vihainen, Eetu toisti.
– Anna tulla sitten.
Eetu nosti mailan ja otti paremman otteen. – Miksi sä teit sen?
Alec näytti hämmentyneeltä. Naurahti kevyesti. – Mitä mä olen tehnyt?
– Sä kuljit Jackin kanssa vielä kesällä.
Alec nyökkäsi.
– Sä olit sen? Niin kuin mäkin olin. Jackin oma.
Alec nyökkäsi taas.
Eetu tunsi kipinöitä silmien takana. – Se päivä, kun Jack hakkasi mut ja antoi mulle kamaa. Sä olit sen mukana. Sä olit se, joka pisti sen piikin muhun.
Alec ei näyttänyt ihan ymmärtävän, mitä Eetu haki. Pojan olemus oli jännittynyt. Kädet puristuivat nyrkkeihin.
– Miksi sä vaihdoit Nickiin? Eetu kysyi lopulta.
Alecin katse pysyi Eetussa. Kädet rentoutuivat. – Etkö sä tiedä?
– Miksi helvetissä mä kysyisin, jos tietäisin?
Alecin katse kiemurteli hetken pitkin huoneen seiniä. Vältteli katsomasta Eetuun.
Eetu antoi mailan laskeutua takaisin lattiaan. – Mitä?
Alec katsoi vihdoin takaisin Eetun silmiin. – Mä lähdin, koska se oli vitun sairasta.
Eetu rypisti kulmiaan. – Mikä?
Alec tuhahti. – Se, mitä sulle tehtiin.
Eetu huokasi. – Sä pilaat nyt hyvän vihan.
– No anteeksi.
Hiljaisuus.
– Mä luulin, että… Mä luulin… En mä tiedä.
Alec nyökkäsi. Hän levitti kätensä kutsuvasti. – Anna nyt tulla vaan. Pääsit hyvään alkuun.
Eetu pudotti mailan, käveli Alecin ohi sängylle ja heittäytyi sinne makaamaan vatsalleen.
Alec kääntyi katsomaan häneen. – Älä nyt koko tarmollasi hyökkää. Apua. Pelottaa.
Eetu naurahti.
– Veitkö sä mun rommin?
– Ehkä.
– Joitko sä koko pullon?
– En.
– Missä loput on?
– Jackin asunnon lattialla.
Alec istui sängyn laidalle, ja Eetu tunsi, miten tämä alkoi riisua häneltä takkia. Alec heitti takin lattialle ja kääri sitten varovasti Eetun veren tahriman hihan ylös.
– Mitä helvettiä sä teit Jackin luona?
Eetu käänsi kasvonsa kohti Alecia ja virnisti. – Mä varastin sen kamat.
Alec katsoi Eetua pitkään. – Sä teit mitä?
– Varastin sen kamat. Kävin niistä kauppaa. Halusin Amyn pihalle sieltä.
Alec pudisteli hitaasti päätään. – Sä tiedät mitä mä aion sanoa.
– Anna mennä.
– Vitun idiootti.
Eetu hymyili, mikä sai hymykuopat ilmestymään hänen poskilleen. Hän käänsi katseensa takaisin patjaan, sillä hän ei halunnut Alecin näkevän tyytyväistä virnettä naamallaan. Eetusta tuntui hyvältä, että Alecia kiinnosti.
– Sut on vaikea yrittää pitää elossa, Alec huomautti samalla, kun oli alkanut puhdistaa Eetun kättä. Ilmeisesti oli napannut jostain uuden viinapullon, sillä neste, jolla tämä kättä pudisti, kirveli ja poltti haavaa kuin kuuma rauta.
– Paraskin puhuja. Itse olet ollut mukana tappamassa mua alusta asti.
Eetu odotti Alecin vastaavan, mutta tämä oli hiljaa. Lopulta Eetu kääntyi selälleen ja katsoi Alecia kunnolla. Tämä näytti surulliselta.
– Älä viitsi tunteilla nyt.
Alec hymähti ja nosti katseensa. – Mä en olisi ikinä pelastanut sua niiltä. Jos se olisit ollut sä, jota ammuttiin. Mä en olisi pelastanut sua.
Eetu vaikeni.
– Miksi sä pelastit mut? Alec kysyi.
– Koska se oli oikein.
Alec pudisteli päätään. – Sä olet erilainen. Sä et kuulu tänne. Sä et ole koskaan pelannut näillä säännöillä. Se on tehnyt susta yhtä aikaa ihan saatanan vaarallisen, että vitun tyhmän. Eetu sä osaat olla vitun pelottava. Ja silti… Sä et ole yksi meistä.
Se satutti Eetua. Nuo sanat. Sä et ole yksi meistä. Se oli käynyt Eetulla tänään enemmän kuin selväksi. Oliko hän enää kukaan?
– Mitä jos mä haluan olla?
– Mutta sä et ole.
– Mutta… Jos mulla ei ole mitään muutakaan?
– Sulla on. Sulla on vielä kaikki.
Eetu tuhahti. – Mitä sä tiedät siitä?
– Sä tulet tänne hakemaan jotain pikaparannusta sun pahaan oloon. Itkemään sitä, että on vähän vaikeaa. Mutta sulla ei ole. Sulla on tuolla perhe. Sulla on kavereita tämän ulkopuolella. Koulu. Tulevaisuus. Rahaa. Sänky. Oma huone.
Eetun teki mieli väitellä vastaan, mutta jokin Alecissa sai hänet pysymään vaiti.
– Sä sanot, että sulla ei ole enää mitään? Se ei pidä paikkaansa. Mulla ei ole mitään mihin palata. Mulla ei ole mitään muuta kuin tämä. Ja sä sanot, että sulla ei ole vaihtoehtoja? Sulla on. Ihan vitusti. Sä et vain halua. Sä olet hemmoteltu kakara, joka kiukuttelee, kun se ei saanutkaan kaikkea.
– Alec… Mä olen pahoillani.
– Älä ole.
He olivat hiljaa. Eetu näki Alecin silmien punoittavan, mutta teeskenteli, ettei huomannut.
– Mä olen niin väsynyt tähän… Ei mun pitänyt ikinä joutua Nickin paikalle. Mä en jaksa… Eetu mä en jaksa tätä enää.
Eetu hymähti. – Jack sanoi samaa.
Alec näytti yllättyneeltä. – Kävitkö sä oikeasti siellä?
Eetu nyökkäsi.
– Death by Jack? Menitkö sä sinne, jotta Jack tappaisi sut?
Eetu kohautti harteitaan. Hän tunsi jääneensä kiinni jostain pahanteosta.
– Miksei se tehnyt sitä?
– Kai sä olet oikeassa, Eetu huomautti. – Mä en ole yksi teistä.
Hero osa 3
He siirtyivät olohuoneeseen juomien kanssa ja istuivat lattialle rinkiin. Mike laittoi musiikkia soimaan ja Sophia asetti ringin keskelle rommipullon.
– Okei, tyttö aloitti ja katsoi poikia. – Pelataan peliä.
– Liittyykö tähän chilikastiketta? Eetu kysyi virnistäen muistellen viime syntymäpäiväänsä, kun Joanna oli juottanut hänelle supertulista kastiketta, joka oli saanut hänet oksentamaan kivuliaasti.
– Ei liity, Sophia lupasi. – Tässä pelissä kysytään ja juodaan.
– Kuulostaa yksinkertaiselta, Mike virnisti.
– Eli kysyjä saa kysyä muilta ihan mitä tahansa, ja näiden on PAKKO vastata. Mutta kysyjän pitää juoda. Jos taas ei halua vastata, pitää ottaa huikka, ennen kuin kysyjä ehtii juoda.
Eetu virnisti. – Yritätkö sä juottaa meitä känniin?
Sophia virnisti. – Oliko tuo sun eka kysymys?
Eetu nauroi. Hän otti rommipullon ja joi. Laski pullon takaisin ringin keskelle ja katsoi Sophiaa.
– Saatan yrittääkin, tyttö vastasi.
– Harrastitteko te Emman kanssa seksiä? Mike kysyi Eetua katsoen.
Eetu naurahti. – Sä hyppäät suoraan syvään päähän.
Mike virnisti, otti samalla pullon ja joi. – Vastaa nyt vaan.
Eetu laski katseensa. Hän tunsi punastuvansa. – Jep.
– Uuuu…, Sophia henkäisi. – Oliko se sun eka?
– Mikä liittouma tämä on? Eetu kysyi moittivasti. Hän kohtasi Sophian katseen. He molemmat vilkaisivat rommipulloa. Yhtä aikaa he yrittivät napata pullon itselleen, mutta Sophia ehti ensin. Tyttö joi nopeasti kulauksen.
– Anna tulla.
Eetu katsoi Sophiaa ja ymmärsi, etteivät he leikkineet tätä leikkiä sattumalta.
– Mutta mä en ehkä halua tietää mitään yksityiskohtia, Mike huomautti, ennen kuin Eetu ehti vastata. – Emma oli mulle kuin pikkusisko. Mun ei tarvitse tietää aivan kaikkea.
Eetu hymähti. – Joo. Me oltiin toistemme ensimmäiset.
Mike kohotti kulmiaan. – Eikö… Eikö Emma ja Jack…?
Eetu pudisteli päätään.
Mike näytti helpottuneelta. – Mä luulin aina, että… Luulin, että Jack… Okei. Ehkä mä vihaan sitä nyt vähän vähemmän.
– Miksi sä vihaat sitä? Sophia kysyi.
– Oliko tuo kysymys?
Sophia henkäisi, nappasi pullon ja joi.
– Jack ei koskaan ollut kiinnostunut kenestäkään eikä mistään, mikä ei hyödyttänyt sitä jotenkin. Se tuhosi kaiken, mihin se koski, mikä sinänsä on mulle ihan sama. Mutta se melkein tuhosi Emman. Ja se tuhosi Eetun. Se tappoi Eetun.
Eetu tuijotti Mikeen hämmentyneenä. – Ei Jack tappanut mua?
– Sä kuolit yliannostukseen silloin kesällä. Väitätkö, ettei se ollut Jackin syy?
Eetu rypisti kulmiaan. – Se oli mun syy.
– Sun?
– Kenen sitten? Mä käskin Jackin antaa mulle lisää. Se ei olisi antanut. Mutta mä käskin.
Mike näytti epäuskoiselta. – Puolusteletko sä sitä?
– No… Se ei ollut sen syy. Mitä sä haluat, että mä sanon?
– Mutta miten sä päädyit siihen kuntoon, että tarvitsit fiksin?
– Ne oli Nick ja Alec, jotka…, Eetu hiljeni yhtäkkiä. Hän vakavoitui. Kaikki kolme olivat kuolleet. Ensin Nick. Sitten Alec. Ja nyt Jack. Eetu tiesi, että ajatus oli naurettava. Mutta silti hän ei voinut olla ajattelematta, johtuiko se hänestä? Emma oli kuollut myös. Eetun takia?
– Lopeta, Mike käski.
Eetu nosti katseensa hämmentyneenä. – Täh?
– Mä näen, että sä olet nyt jossain itsesäälikierteessä.
Eetun toinen suupieli nousi hymyyn ja paljasti hymykuopan.
Sophia katsoi Mikeen. – Mutta mitä jos mulla olisi kysyttävää? Tämä vaikuttaa mehukkaalta aiheelta.
– Ei se ole, Mike huomautti.
– Ei meille, Eetu korjasi.
Mike naurahti. – Mitä sä tarkoitat?
– No olepa nyt rehellinen, Eetu käski. – Jos tämä ei olisi tapahtunut sulle, sä haluaisit udella kaikki yksityiskohdat ja mässäilisit jokaisella.
– Kertokaa jotain, Sophia pyysi. – Please, please, pleeeeeeease!
Eetu katsoi Mikeen kysyvästi.
– Anna mennä. Mä lupaan, etten kommentoi sitä, miten paskaa kaikki oli.
Eetu naurahti. Hän osoitti rommipulloa Sophialle, ja tyttö otti sen käteensä. Otti siemauksen.
– Nick oli silloin toisen jengin pomo. Mä saatoin käydä sen kimppuun ja puukottaa sitä vahingossa, kun se tuli hakkaamaan mua sen jälkeen, kun estin Alecia raiskaamasta yhtä tyttöä.
Sophia tuijotti Eetua sen näköisenä, että siinä oli paljon informaatiota yhteen lauseeseen. – Miten puukotetaan jotain vahingossa? tyttö kysyi pienen hiljaisuuden jälkeen.
– En mä tiennyt, että se on joku tärkeä.
– Niin tietenkin, Sophia naurahti. – Ja sitten ne kosti sulle?
– Ja sitten ne kosti mulle.
– Ja sä kuolit?
– Ja mä kuolin.
– Siis millä lailla kuolit?
– Mut julistettiin kuolleeksi sairaalassa.
Sophia tuijotti Eetua ja yritti yhdistellä palasia. Ilmeestä näki, ettei siitä tullut mitään. – Miten sä sitten…? Mitä tapahtui?
– En mä tiedä. Mä heräsin. Ei sitä ole osannut kukaan selittää aukottomasti. Ehkä laitteissa oli vikaa? Ehkä lääkkeet jostain syystä alkoi vaikuttaa viiveellä? Ehkä Jumala on olemassa?
Sophia hymyili ja joi uudestaan. – Kerro lisää.
– Mä olin paikalla, kun Nick ammuttiin. Me oltiin sen asunnolla. Sinne tuli pari tyyppiä ja alkoi ampua. Ne osui Alecia jalkaan ja lähti sitten Nickin perään yläkertaan. Mä vedin Alecin sängyn alle piiloon ja odotin sen kanssa niin kauan, että ne ampujat lähti.
Sophia tuijotti Eetua järkyttyneenä. Tyttö vilkaisi Mikeen. – Siis onko tuo kaikki totta?
Mike nyökkäsi.
– Miksi sä pelastit sen? Sen Alecin. Sehän oli mukana jotenkin siinä, että sä kuolit?
– No joo…, Eetu myönsi. – En mä osaa selittää. Se vain tuntui oikealta. Ja Alec maksoi sen velan pois. Se pelasti mut sieltä.
– Eikö sua pelottanut ikinä?
– Usein.
Sophia joi lisää. – Kerro vielä yksi.
Eetu mietti hetken. – Emman kuoleman jälkeen mä menin takaisin jengiin. Vedin aineita ja olin aika itsetuhoinen. Löysin Jackin aseen ja yritin ampua itseni. Mutta Alec tuli väliin. Se ampui mua, Eetu kertoi ja käänsi päätään. Hän siirsi hiuksia ohimolta ja paljasti arven, joka näkyi korvan yläpuolella. – Se raahasi mut pihalle ja soitti poliisit hakemaan mut. Nyt mä olen tässä.
– Mä olen nähnyt sulla muitakin arpia… Kädessä ja vatsassa. Onko nekin…?
Eetu nyökkäsi.
Sophia siirsi katseensa Mikeen. – Onko toi sun…? Sophia nosti sormen huulilleen ja katsoi Mikea, jonka alahuulen poikki kulki arpi. – Onko toi arpi…?
Mike nyökkäsi. – Jack teki sen. Olin hakemassa Eetua.
Sophia katsoi poikiin jotenkin pahoillaan. Sitten tyttö laski rommipullon takaisin ringin keskelle. – Okei. Joku muu saa kysellä, koska mä alan tuntea, miten tämä vaikuttaa.
Mike nappasi pullon itselleen. – Oletteko te olleet sängyssä Joannan kanssa? poika kysyi Eetuun katsoen ja joi.
– Sä et edes antanut mulle mahdollisuutta juoda ja olla vastaamatta?
Mike pudisteli tyytyväisenä päätään. – Tämä on liian tärkeää.
Eetu nauroi. – Ei.
– Oletko sä ollut kenenkään muun kanssa sängyssä kuin Emman?
Eetu vilkaisi rommipulloa ja nosti katseensa takaisin Mikeen. Mike ymmärsi ja joi uudestaan.
– En.
– Haluaisitko sä?
Eetu tunsi punastuvansa. Kun Mike joi rommia, Eetu vilkaisi Sophiaa, joka hymyili läpinäkyvästi.
– Oliko tuo tarjous?
Mike jähmettyi hetkeksi ja katsoi Eetua hämillään.
Eetu ojensi kätensä kutsuvasti.
Mike antoi pullon hänelle. Eetu joi. Hän laski pullon ja katsoi Mikea silmiin. – Haluaisin.
– Oli, Mike vastasi kääntämättä katsettaan Eetusta.
Hetken hiljaisuus. Eetu tunsi vatsanpohjassa perhoset. Hän vilkaisi Sophiaa, joka katseli heitä tyytyväisen näköisenä. Eetu tunsi jännittyvänsä.
– Mä haluan tanssia, Sophia ilmoitti yhtäkkiä. Tyttö nousi ylös ja laittoi musiikkia kovemmalle. Sophia veti Miken ylös ja alkoi tanssia tämän kanssa. Tyttö kietoi kätensä Miken kaulan ympärille, ja Miken kädet liukuivat Sophian lantiolle. Eetu hymyili. Hän otti rommipullon ja joi vielä kerran, ennen kuin nousi ja siirtyi sohvalle.
Sophia ja Mike suutelivat ja hyväilivät toisiaan, eikä Eetu kääntänyt katsettaan. Hän katsoi, miten Mike ujutti kätensä Sophian paidan helman alle ja hyväili tytön paljasta ihoa.
Sophia käänsi päätään ja katsoi Eetuun. – Tule säkin tanssimaan, tyttö pyysi ja keinutti lanteitaan Mikea vasten.
Eetu hymyili, mutta pudisteli päätään. – Mä olen rampa, hän huomautti ja nyökkäsi kohti kantosidettä vasemmassa kädessä.
Sophia irrottautui Miken otteesta ja pysähtyi Eetun eteen. Eetu näki flirtin Sophian katseessa, kun tyttö kumartui ja nojasi käsillään Eetun polviin. Eetu antoi katseensa laskeutua Sophian kaula-aukkoon, josta pilkahti rintojen pyöreät kaaret ja mustat rintaliivit. Sophia laskeutui istumaan hajareisin Eetun syliin ja kumartui lähemmäs.
– Tekosyitä…, tyttö kuiskasi ja alkoi varovasti irrottaa kantositeen tarroja.
Eetu antoi Sophian riisua kantositeen. Tyttö tarttui häntä ranteista ja nosti Eetun kädet rinnoilleen. Eetu henkäisi. Rintojen pehmeys tuntui houkuttelevalta hänen kämmeniään vasten. Sophia jatkoi matkaa ja ohjasi Eetun kädet vartaloaan pitkin alas reisille ja jätti ne siihen. Eetu tunsi tytön lämmön sylissään. Tunsi kämmeniään kuumottavan. Kihelmöivän. Hän olisi halunnut peittää hämmennyksensä. Sen miten Sophia kiihotti häntä. Mutta ei pystynyt.
Sophia kiersi kätensä Eetu niskan taakse.
Eetu tunsi tytön hengityksen ihollaan, kun tämä nojautui lähemmäksi. Hän vilkaisi Mikeen, joka katsoi heitä uteliaana.
– Saanko mä? Sophia kysyi, huulet jo melkein Eetun huulia koskettaen.
Eetu tunsi sydämensä hakkaavan. Hän nyökkäsi.
– Okei, tyttö aloitti ja katsoi poikia. – Pelataan peliä.
– Liittyykö tähän chilikastiketta? Eetu kysyi virnistäen muistellen viime syntymäpäiväänsä, kun Joanna oli juottanut hänelle supertulista kastiketta, joka oli saanut hänet oksentamaan kivuliaasti.
– Ei liity, Sophia lupasi. – Tässä pelissä kysytään ja juodaan.
– Kuulostaa yksinkertaiselta, Mike virnisti.
– Eli kysyjä saa kysyä muilta ihan mitä tahansa, ja näiden on PAKKO vastata. Mutta kysyjän pitää juoda. Jos taas ei halua vastata, pitää ottaa huikka, ennen kuin kysyjä ehtii juoda.
Eetu virnisti. – Yritätkö sä juottaa meitä känniin?
Sophia virnisti. – Oliko tuo sun eka kysymys?
Eetu nauroi. Hän otti rommipullon ja joi. Laski pullon takaisin ringin keskelle ja katsoi Sophiaa.
– Saatan yrittääkin, tyttö vastasi.
– Harrastitteko te Emman kanssa seksiä? Mike kysyi Eetua katsoen.
Eetu naurahti. – Sä hyppäät suoraan syvään päähän.
Mike virnisti, otti samalla pullon ja joi. – Vastaa nyt vaan.
Eetu laski katseensa. Hän tunsi punastuvansa. – Jep.
– Uuuu…, Sophia henkäisi. – Oliko se sun eka?
– Mikä liittouma tämä on? Eetu kysyi moittivasti. Hän kohtasi Sophian katseen. He molemmat vilkaisivat rommipulloa. Yhtä aikaa he yrittivät napata pullon itselleen, mutta Sophia ehti ensin. Tyttö joi nopeasti kulauksen.
– Anna tulla.
Eetu katsoi Sophiaa ja ymmärsi, etteivät he leikkineet tätä leikkiä sattumalta.
– Mutta mä en ehkä halua tietää mitään yksityiskohtia, Mike huomautti, ennen kuin Eetu ehti vastata. – Emma oli mulle kuin pikkusisko. Mun ei tarvitse tietää aivan kaikkea.
Eetu hymähti. – Joo. Me oltiin toistemme ensimmäiset.
Mike kohotti kulmiaan. – Eikö… Eikö Emma ja Jack…?
Eetu pudisteli päätään.
Mike näytti helpottuneelta. – Mä luulin aina, että… Luulin, että Jack… Okei. Ehkä mä vihaan sitä nyt vähän vähemmän.
– Miksi sä vihaat sitä? Sophia kysyi.
– Oliko tuo kysymys?
Sophia henkäisi, nappasi pullon ja joi.
– Jack ei koskaan ollut kiinnostunut kenestäkään eikä mistään, mikä ei hyödyttänyt sitä jotenkin. Se tuhosi kaiken, mihin se koski, mikä sinänsä on mulle ihan sama. Mutta se melkein tuhosi Emman. Ja se tuhosi Eetun. Se tappoi Eetun.
Eetu tuijotti Mikeen hämmentyneenä. – Ei Jack tappanut mua?
– Sä kuolit yliannostukseen silloin kesällä. Väitätkö, ettei se ollut Jackin syy?
Eetu rypisti kulmiaan. – Se oli mun syy.
– Sun?
– Kenen sitten? Mä käskin Jackin antaa mulle lisää. Se ei olisi antanut. Mutta mä käskin.
Mike näytti epäuskoiselta. – Puolusteletko sä sitä?
– No… Se ei ollut sen syy. Mitä sä haluat, että mä sanon?
– Mutta miten sä päädyit siihen kuntoon, että tarvitsit fiksin?
– Ne oli Nick ja Alec, jotka…, Eetu hiljeni yhtäkkiä. Hän vakavoitui. Kaikki kolme olivat kuolleet. Ensin Nick. Sitten Alec. Ja nyt Jack. Eetu tiesi, että ajatus oli naurettava. Mutta silti hän ei voinut olla ajattelematta, johtuiko se hänestä? Emma oli kuollut myös. Eetun takia?
– Lopeta, Mike käski.
Eetu nosti katseensa hämmentyneenä. – Täh?
– Mä näen, että sä olet nyt jossain itsesäälikierteessä.
Eetun toinen suupieli nousi hymyyn ja paljasti hymykuopan.
Sophia katsoi Mikeen. – Mutta mitä jos mulla olisi kysyttävää? Tämä vaikuttaa mehukkaalta aiheelta.
– Ei se ole, Mike huomautti.
– Ei meille, Eetu korjasi.
Mike naurahti. – Mitä sä tarkoitat?
– No olepa nyt rehellinen, Eetu käski. – Jos tämä ei olisi tapahtunut sulle, sä haluaisit udella kaikki yksityiskohdat ja mässäilisit jokaisella.
– Kertokaa jotain, Sophia pyysi. – Please, please, pleeeeeeease!
Eetu katsoi Mikeen kysyvästi.
– Anna mennä. Mä lupaan, etten kommentoi sitä, miten paskaa kaikki oli.
Eetu naurahti. Hän osoitti rommipulloa Sophialle, ja tyttö otti sen käteensä. Otti siemauksen.
– Nick oli silloin toisen jengin pomo. Mä saatoin käydä sen kimppuun ja puukottaa sitä vahingossa, kun se tuli hakkaamaan mua sen jälkeen, kun estin Alecia raiskaamasta yhtä tyttöä.
Sophia tuijotti Eetua sen näköisenä, että siinä oli paljon informaatiota yhteen lauseeseen. – Miten puukotetaan jotain vahingossa? tyttö kysyi pienen hiljaisuuden jälkeen.
– En mä tiennyt, että se on joku tärkeä.
– Niin tietenkin, Sophia naurahti. – Ja sitten ne kosti sulle?
– Ja sitten ne kosti mulle.
– Ja sä kuolit?
– Ja mä kuolin.
– Siis millä lailla kuolit?
– Mut julistettiin kuolleeksi sairaalassa.
Sophia tuijotti Eetua ja yritti yhdistellä palasia. Ilmeestä näki, ettei siitä tullut mitään. – Miten sä sitten…? Mitä tapahtui?
– En mä tiedä. Mä heräsin. Ei sitä ole osannut kukaan selittää aukottomasti. Ehkä laitteissa oli vikaa? Ehkä lääkkeet jostain syystä alkoi vaikuttaa viiveellä? Ehkä Jumala on olemassa?
Sophia hymyili ja joi uudestaan. – Kerro lisää.
– Mä olin paikalla, kun Nick ammuttiin. Me oltiin sen asunnolla. Sinne tuli pari tyyppiä ja alkoi ampua. Ne osui Alecia jalkaan ja lähti sitten Nickin perään yläkertaan. Mä vedin Alecin sängyn alle piiloon ja odotin sen kanssa niin kauan, että ne ampujat lähti.
Sophia tuijotti Eetua järkyttyneenä. Tyttö vilkaisi Mikeen. – Siis onko tuo kaikki totta?
Mike nyökkäsi.
– Miksi sä pelastit sen? Sen Alecin. Sehän oli mukana jotenkin siinä, että sä kuolit?
– No joo…, Eetu myönsi. – En mä osaa selittää. Se vain tuntui oikealta. Ja Alec maksoi sen velan pois. Se pelasti mut sieltä.
– Eikö sua pelottanut ikinä?
– Usein.
Sophia joi lisää. – Kerro vielä yksi.
Eetu mietti hetken. – Emman kuoleman jälkeen mä menin takaisin jengiin. Vedin aineita ja olin aika itsetuhoinen. Löysin Jackin aseen ja yritin ampua itseni. Mutta Alec tuli väliin. Se ampui mua, Eetu kertoi ja käänsi päätään. Hän siirsi hiuksia ohimolta ja paljasti arven, joka näkyi korvan yläpuolella. – Se raahasi mut pihalle ja soitti poliisit hakemaan mut. Nyt mä olen tässä.
– Mä olen nähnyt sulla muitakin arpia… Kädessä ja vatsassa. Onko nekin…?
Eetu nyökkäsi.
Sophia siirsi katseensa Mikeen. – Onko toi sun…? Sophia nosti sormen huulilleen ja katsoi Mikea, jonka alahuulen poikki kulki arpi. – Onko toi arpi…?
Mike nyökkäsi. – Jack teki sen. Olin hakemassa Eetua.
Sophia katsoi poikiin jotenkin pahoillaan. Sitten tyttö laski rommipullon takaisin ringin keskelle. – Okei. Joku muu saa kysellä, koska mä alan tuntea, miten tämä vaikuttaa.
Mike nappasi pullon itselleen. – Oletteko te olleet sängyssä Joannan kanssa? poika kysyi Eetuun katsoen ja joi.
– Sä et edes antanut mulle mahdollisuutta juoda ja olla vastaamatta?
Mike pudisteli tyytyväisenä päätään. – Tämä on liian tärkeää.
Eetu nauroi. – Ei.
– Oletko sä ollut kenenkään muun kanssa sängyssä kuin Emman?
Eetu vilkaisi rommipulloa ja nosti katseensa takaisin Mikeen. Mike ymmärsi ja joi uudestaan.
– En.
– Haluaisitko sä?
Eetu tunsi punastuvansa. Kun Mike joi rommia, Eetu vilkaisi Sophiaa, joka hymyili läpinäkyvästi.
– Oliko tuo tarjous?
Mike jähmettyi hetkeksi ja katsoi Eetua hämillään.
Eetu ojensi kätensä kutsuvasti.
Mike antoi pullon hänelle. Eetu joi. Hän laski pullon ja katsoi Mikea silmiin. – Haluaisin.
– Oli, Mike vastasi kääntämättä katsettaan Eetusta.
Hetken hiljaisuus. Eetu tunsi vatsanpohjassa perhoset. Hän vilkaisi Sophiaa, joka katseli heitä tyytyväisen näköisenä. Eetu tunsi jännittyvänsä.
– Mä haluan tanssia, Sophia ilmoitti yhtäkkiä. Tyttö nousi ylös ja laittoi musiikkia kovemmalle. Sophia veti Miken ylös ja alkoi tanssia tämän kanssa. Tyttö kietoi kätensä Miken kaulan ympärille, ja Miken kädet liukuivat Sophian lantiolle. Eetu hymyili. Hän otti rommipullon ja joi vielä kerran, ennen kuin nousi ja siirtyi sohvalle.
Sophia ja Mike suutelivat ja hyväilivät toisiaan, eikä Eetu kääntänyt katsettaan. Hän katsoi, miten Mike ujutti kätensä Sophian paidan helman alle ja hyväili tytön paljasta ihoa.
Sophia käänsi päätään ja katsoi Eetuun. – Tule säkin tanssimaan, tyttö pyysi ja keinutti lanteitaan Mikea vasten.
Eetu hymyili, mutta pudisteli päätään. – Mä olen rampa, hän huomautti ja nyökkäsi kohti kantosidettä vasemmassa kädessä.
Sophia irrottautui Miken otteesta ja pysähtyi Eetun eteen. Eetu näki flirtin Sophian katseessa, kun tyttö kumartui ja nojasi käsillään Eetun polviin. Eetu antoi katseensa laskeutua Sophian kaula-aukkoon, josta pilkahti rintojen pyöreät kaaret ja mustat rintaliivit. Sophia laskeutui istumaan hajareisin Eetun syliin ja kumartui lähemmäs.
– Tekosyitä…, tyttö kuiskasi ja alkoi varovasti irrottaa kantositeen tarroja.
Eetu antoi Sophian riisua kantositeen. Tyttö tarttui häntä ranteista ja nosti Eetun kädet rinnoilleen. Eetu henkäisi. Rintojen pehmeys tuntui houkuttelevalta hänen kämmeniään vasten. Sophia jatkoi matkaa ja ohjasi Eetun kädet vartaloaan pitkin alas reisille ja jätti ne siihen. Eetu tunsi tytön lämmön sylissään. Tunsi kämmeniään kuumottavan. Kihelmöivän. Hän olisi halunnut peittää hämmennyksensä. Sen miten Sophia kiihotti häntä. Mutta ei pystynyt.
Sophia kiersi kätensä Eetu niskan taakse.
Eetu tunsi tytön hengityksen ihollaan, kun tämä nojautui lähemmäksi. Hän vilkaisi Mikeen, joka katsoi heitä uteliaana.
– Saanko mä? Sophia kysyi, huulet jo melkein Eetun huulia koskettaen.
Eetu tunsi sydämensä hakkaavan. Hän nyökkäsi.
Yhteystiedot
|
Yritys
TMI Tiina Lehtineva
Y-tunnus 3125258-5 |
|
Koulutettu hieroja Tiina Lehtinevan asiakasrekisteriseloste