Unelmien talli -sarja kertoo ystävyydestä, rakkaudesta, vaikeuksien voittamisesta ja uskosta. Se kertoo siitä, kuinka samanlaisia me kaikki loppujen lopuksi olemme: Jokainen meistä itkee ja nauraa, tuntee ja elää. Joku uskoo, toinen ei, mutta se ei tee meistä erilaisia. Hevoset ovat myös mukana sarjassa, ja talliympäristö tarjoaa mielenkiintoiset puitteet henkilöiden tarinalle.
Ensimmäinen osa Unelmien painajainen syntyi, kun olin 13-vuotias ja aloin kirjoittaa tarinaa ystävälleni Elinalle. Halusimme jotain omanlaistamme lukemista, emmekä löytäneet mitään mukavaa kirjastosta. Niinpä kirjoitin itse. Laitoimme omat toiveemme, haaveemme ja persoonamme likoon luodaksemme maailman, jossa Elina ja Tiina seikkailevat unelmiensa tarinassa. Myöhemmin muutin oman nimeni kirjoista pois, sillä se tuntui hämmentävältä, kun tarina paisui ja Kaisa eriytyi omaksi persoonakseen.
Vaikka minua on pieni pala jokaisessa hahmossa, tapahtumassa ja ratkaisussa, eivät sarjan tapahtumat perustu tosielämään. Silti, kun maaliskuussa 2010 oli aika sanoa hyvästit, oli hetki vaikea. Tämän sarjan parissa olen kasvanut, kehittynyt kirjoittajana, nauranut ja itkenyt. Monet sen henkilöistä ovat jättäneet minuun pysyvät jäljet, eikä näitä ensirakkauksia voi kukaan korvata.
Ensimmäinen osa Unelmien painajainen syntyi, kun olin 13-vuotias ja aloin kirjoittaa tarinaa ystävälleni Elinalle. Halusimme jotain omanlaistamme lukemista, emmekä löytäneet mitään mukavaa kirjastosta. Niinpä kirjoitin itse. Laitoimme omat toiveemme, haaveemme ja persoonamme likoon luodaksemme maailman, jossa Elina ja Tiina seikkailevat unelmiensa tarinassa. Myöhemmin muutin oman nimeni kirjoista pois, sillä se tuntui hämmentävältä, kun tarina paisui ja Kaisa eriytyi omaksi persoonakseen.
Vaikka minua on pieni pala jokaisessa hahmossa, tapahtumassa ja ratkaisussa, eivät sarjan tapahtumat perustu tosielämään. Silti, kun maaliskuussa 2010 oli aika sanoa hyvästit, oli hetki vaikea. Tämän sarjan parissa olen kasvanut, kehittynyt kirjoittajana, nauranut ja itkenyt. Monet sen henkilöistä ovat jättäneet minuun pysyvät jäljet, eikä näitä ensirakkauksia voi kukaan korvata.
|
Unelmien painajainen on kertomus ystävyydestä, hevosista ja tietysti kaikkien haaveilemasta rakkaudesta. Reipasta menoa, dramaattisia käänteitä ja dekkarinpoikastakin mahtuu Tiina Lehtinevan nopeatempoiseen esikoisteokseen, joka kuvaa Elinan, Kaisan, Kallen ja Laurin jännitteisiä suhteita. Kun Kaisa alkaa toteuttaa suurta unelmaansa hevosten parissa, hän tapaa serkkunsa Eetun, jonka hämärä menneisyys kummittelee ilmassa. Pian Kaisa huomaa, että se, mistä hän on itse vuosia unelmoinut, on toiselle täysi painajainen. Seitsemäntoistavuotias Tiina Lehtineva on onnistunut punomaan huipputarinan, joka yllättää.
Unelmien painajainen Aikamedia, 2005 Sivumäärä: 325 |
|
Kaisa, Elina, Lauri ja Kalle tuulettavat kesälaitumilla. Ennen kuin uusi kouluvuosi alkaa talleilla, ehtii tapahtua vaikka mitä. Kun Eetu yhtäkkiä häipyy maisemista, tyttöjen sydämet ovat syrjällään. Miten Kaisa selviää Joona-hevosen menetyksestä? Elinan ja Laurin seurustelua siivittää uskottomuuden peikko. Kenen sydän kestää ja kenen murtuu? Tiina Lehtineva jatkaa Unelmien tallissa raikkaalla tyylillään.
Unelmien laukka Aikamedia, 2007 Sivumäärä: 280 |
|
Unelmien tahdon jatkaa Tiina Lehtinevan raikasta kerrontaa hevosmaailmasta, ja nuorten uskosta. Vanha jengi, Kaisa, Elina, Venla, Eetu, Lauri ja Kalle seikkailevat talleilla ja vähän muuallakin päin maailmaa. Luvassa on mustasukkaisuutta, kun Kaisa lähtee Ranskaan ja huomaa ihastuneensa uuteen ihmiseen. Ongelmat sen kuin lisääntyvät, kun tyttö huomaa joutuneensa vieraassa maassa vaarallisiin ympyröihin. Elina ja Lauri jatkavat väliensä selvittelyä, sillä kaikki entinen ei vielä ole poispyyhkäistyä. Voiko Jumala auttaa? Eetun ja Venlan tarina alkaa kukoistaa hiljaisen kesän jälkeen, ja nuoret yllättävät ystävänsä näyttävissä puitteissa.
Unelmien tahdon Aikamedia, 2008 Sivumäärä: 319 |
|
Tiina Lehtinevan tapahtumarikas kirjasarja saa seuraajan tästä ihastuttavasta rakkaustarinasta, jossa unelmista tulee jälleen totta. Draamalta ei vältytä tässäkään tarinassa, vaan sydämet sekä sykkivät että pysähtyvät. Kaisan ja Kallen suhdetta koetellaan monesta suunnasta. Kestääkö nuorten rakkaus ongelmat? Entä miten käy Elinan ja Laurin rakoilevan suhteen, jota he edelleen työstävät kuntoon Laurin syrjähypyn jäljiltä? Venla ja Eetu sanoivat jo toisilleen tahdon ja nyt odotetaan häitä. Mutta onko niitä sittenkään tulossa? Eetun kunto heikkenee, ja hän joutuu sairaalahoitoon taistelemaan elämästään.
Lehtineva punoo jälleen huipputarinan, joka kuljettaa lukijan läpi unohtumattoman rakkauden ja suuren seikkailun, jossa jännitys, suru ja pelko kohdataan rohkeasti. Unelmien sinä Mediapinta, 2009 Sivumäärä: 396 |
|
Tiina Lehtinevan vauhdikas Unelmien talli -sarja saa päätöksensä tästä sarjan viidennestä osasta, jossa henkilöiden elämäntarinat punotaan viimein loppuun. Kaisa kohtaa yllättävän päätöksen. Vapaus tuo mukanaan itsenäistymisen ja kasvun kohti uutta. Myös Kallen elämässä puhaltavat muutoksen tuulet ja muuttolaatikot. Mielessä pyörivät suuret kysymykset ja sormessa kultainen tahdon. Elina ja Lauri ovat viimein löytäneet yhteisen sävelen ja uuden onnen, mutta tasapainottelu suhteen ja muun elämän välillä on koetuksella. Elina huomaa kasvaneensa irti menneisyydestä ja kyyneliä on mahdoton välttää. Eetu ja Venla aloittelevat yhteistä elämää Espanjan lämmössä, mutta molempien sydämet kaipaavat kotiin - kun vain ensin keksisi, minne sen rakentaa.
Lehtineva ihastuttaa jälleen elämänläheisellä kerronnallaan ja uskottavilla henkilökuvillaan. Tarinat ovat traagisia ja onnellisia yhtä aikaa. Viides ja viimeinen osa päättää sarjan suuren kasvuun ja uskoon tulevasta. Tästä alkaa loppuelämä. Mutta kuka lupaa ja kenelle kaikkein suurinta? Päätä sinä. Unelmien lupaus Mediapinta, 2010 Sivumäärä: 234 |
|
Unelmien talli sarja löytyy hyllystäni moneen kertaan luettuna. En millään pysty laskemaan kuinka monta kertaa ne olen lukenut.. Niistä löytyy aina jotain uutta.
|
Vaikka en erityisemmin tykkää hevoskirjoista, niin tähän jäi koukkuun ja oli pakko lukea loppuun. Suosittelen!
|
Vi**uku Eetu saa aina turpaan!
|
Kaisa ripusti takin eteisen naulakkoon ja meni sitten keittiöön, jossa hänen äitinsä istui juomassa aamukahvia pöydän ääressä.
– Miksi ihmeessä mun piti tulla heti tallilta pois? Vastahan mä sinne pääsin, Kaisa marisi.
– Lähdit niin varhain, etten ehtinyt pyytää odottamaan vähän, että ehtisin kertoa sinulle, Kaisan äiti Helena sanoi. – Istu alas. Tähän ei mene kauan.
Kaisa istui kuuntelemaan äitiään. – Kerro.
– Muistatko kun kerroin siitä työpaikasta, jonka voisin saada?
– Ai se, joka olisi mummin lähellä? Kaisa muisteli.
– Juuri se. Asia on näin, että sieltä soitettiin, että saisin sen työn, jos vain haluan. Enkä voinut kieltäytyäkään. Se on hyvä työ, ja todella haluan sen.
– Sulle tulee pitkä työmatka, Kaisa huomautti. – Miten tämä kaikki mua koskettaa?
– Tämä on suuri asia, joten en odota sinun sulattavan tätä heti kättelyssä, Helena sanoi ja veti syvään henkeä. – Olemme Eskon kanssa päättäneet muuttaa yhteen. Suuremman asiasta tekee vielä se, että muutamme uuden työni perässä, Kaisan äiti kertoi rauhallisesti.
Kaisa tuijotti äitiään. – Et ole tosissasi? hän henkäisi. Sydän alkoi takoa rinnassa. Oliko äiti tosissaan?
– Olen. Olemme löytäneet jo sopivan talonkin. Enää pitäisi lyödä kaupat lukkoon.
– Mutta niin kauas… Sinne on melkein kahden tunnin ajomatka! Kaisa kauhisteli ja tuijotti äitiään epäuskoisena. Hän ei ollut läheskään niin järkyttynyt uutisesta, että Esko ja Venlakin muuttaisivat heidän kanssaan. Välillä Kaisasta tuntui, että Esko asui heillä jo nyt vakituisesti. Venlankin kanssa he viettivät aikaa niin, että tämä oli Kaisalle jo kuin oikea sisko.
– Onhan se aika kaukana, Helena myönsi. – Ymmärrän kyllä, että joudut jättämään vanhat ystävät, mutta ei elämässä aina käy niin kuin haluaa. Tämä ei ollut minullekaan helppo valinta, hän lohdutti. – Mutta tarvitsen sen työn. Eskokin onnistui jo saamaan siirron.
– Tuleeko Joona mukaan? Mä en kestä, jos mä joudun luopumaan myös siitä, Kaisa pelästyi.
– Se tulee mukaan. Ehdottomasti. Tontilla on pieni lato, josta kunnostetaan talli Joonalle. Itse asiassa siellä on ennen ollut lampaita, joten ladossa on lämmitys, juokseva vesi, sähköt ja kaikki. Myyjän mukaan se sopii hyvin myös hevoselle. Sinne pitäisi vain rakentaa sellainen pilttuu vai mikä se on.
– Missä Joona sen aikaa asuu? Kaisa murehti.
– Siellä lähellä on talli. Olen soittanut sinne ja varmistanut, että Joona voi olla siellä tarvittavan ajan.
– Tietääkö Jaakko jo? Kaisa kysyi. Valtavasti ajatuksia työntyi hänen tajuntaansa vauhdilla, jota oli mahdoton hallita. Erilaiset tunteet koskettivat Kaisan ruumista kukin vuorollaan.
– Olen kyllä puhunut veljesikin kanssa.
– Koska me muutetaan? Kaisa halusi tietää. Hän tunsi, kuinka sydän takoi lujemmin rintaa vasten. Kaisa alkoi ymmärtää, että tämä oli totta. He todella muuttaisivat.
– Heti joululomalla, Helena vastasi.
– Niin pian? Mikset sä sanonut mitään aikaisemmin?
– Halusin tietää ensin, saanko edes sen työn. En halunnut turhaan aiheuttaa mitään paniikkia. Ja joululomaan on vielä kuukausi. Ehdit hyvin hyvästellä ystäväsi.
– Mutta se tuntuu kamalan lyhyeltä ajalta, Kaisa murjotti. Hän yritti hetken saada jotain selkoa tuntemuksistaan, mutta se osoittautui turhaksi. Hän oli liian sekaisin. – Saanko mä jo mennä? Haluan vähän järjestellä ajatuksia.
– Mene vain. Puhutaan sitten myöhemmin koko perheen kesken.
– Kiitos, Kaisa sanoi ja nousi. Hän katsoi kuitenkin vielä äitiään. Päätös ei varmasti ollut helppo. – Äiti, mä en ehkä juuri nyt pidä tästä, mutta… Älä siitä stressaa. Mä tiedän, että sä tarvitset sen työn, Kaisa sanoi ja halasi äitiään nopeasti. – Mä lähden nyt tallille, hän ilmoitti ja kiirehti ulos.
Kaisa otti tällä kertaa pyöränsä ja lähti polkemaan tallille. Mitähän muut sanoisivat? Hän joutuisi jättämään kaikki kaverit! Elinan, Annemarin, Tiinan ja muut. Kaikki jäisivät tänne. Niin eikä sopinut unohtaa Kallea! Koko maailma oli mennyt ihan ylösalaisin. Muuttoon oli vielä reilu kuukausi, mutta aika tuntui silti loppuvan kesken. Kaisan olo oli petetty, vaikka kyllä hän ymmärsi äitiään, jolle työpaikka oli tärkeä. Ja olihan se toisaalta hyvä, että he kaikki muuttaisivat yhdessä. Ei Kaisa halunnut perheestäänkään erota. Oli onni, että Esko ja Venla muuttaisivat myös. Näin Kaisa ei jäänyt yksin uudessa kodissa.
Kaisa jätti pyörän tallin nurkalle ja käveli toimistoon. Siellä ei ollut enää ketään. Kaikki olivat tunnilla. Kaisa kävi kiireesti hakemassa Joonan laitumelta ja satuloi sen tallin edessä. Hän lähti taluttamaan hevosta maastoreittiä kohden. Joona tuntui vaistoavan Kaisan mielialan ja oli sekin tavallista surullisemman näköinen. Hevonen tunnettiin muutenkin tallilla surusilmänä, sillä sen silmissä oli aina haikea katse, vaikka se olisi ollut kuinka iloinen ja tyytyväinen oloonsa.
– Kaisa! Elina riemastui kentällä ja pysäytti Fidelinen aidan viereen. – Sä tulit sittenkin.
– En mä tunnille tule, Kaisa ilmoitti ja nousi Joonan selkään.
– Mikset? Elina rypisti kulmiaan.
– En nyt vain tule. Menen maastoon, Kaisa ilmoitti ja vilkaisi kentän keskellä häntä katselevaa Kallea. Kaisa ei pystynyt hymyilemään, vaikka olisi halunnut. Hän kannusti Joonan liikkeelle ja ohjasi sen kohti metsää, joka kimalteli yöllä saamansa ohuen lumipeitteen suojissa. Kuinka hän kestäisikään erota Kallesta? Miten kävisi heidän suhteensa? Kävisikö tässä sittenkin niin kuin Kaisa oli koko ajan pelännyt? Satuttaisiko hän itsensä? Ainakin Kaisan sydän tuntui olevan särkymäisillään, kun hän vain ajattelikin asiaa. Ei hän halunnut erota Kallesta! Ei halunnut…
Tunti loppui ja hevoset vietiin laitumelle. Porukka tunki itsensä toimistoon juomaan kuumaa kaakaota. Marraskuinen kylmä tuuli oli saanut pienen pakkasen tuntumaan luissa ja ytimissä asti korkealla hevosen selässä. Kaisakin saapui maastosta ja talutti Joonan talliin riisuakseen sen valjaista sisällä lämpimässä.
– Sä tulit jo, Elina huomautti Kaisan puuhia katsellen.
– Joo, Kaisa vastasi innottomasti ja vaihtoi kaviokoukun harjaan.
– No, mikä nyt noin rassaa? Aamulla sä olit vielä niin kamalan iloinen, Elina ihmetteli ystävänsä äkillistä mielenmuutosta.
Kaisa kääntyi Elinaan päin. – Me muutetaan yhteen koko porukka. Mä, äiti, Jaakko, Esko ja Venla.
– Mitä? Minne? Elina yllättyi.
– Liian kauas, Kaisa huokasi. – Mun mummin lähelle. Muistatko kun oltiin siellä alkukesästä?
Elina nyökkäsi ja halasi Kaisaa. – Ja sä juuri lupasit kesällä, ettet jätä mua yksin tänne, hän muisteli ja perääntyi. – Koska te muutatte?
– Joululomalla, Kaisa sanoi ja kääntyi takaisin Joonan puoleen.
– Kamalaa! Joululomaanhan on enää kuukausi, Elina kauhistui. – Tietääkö muut?
– Ei vielä. Äiti kertoi mullekin vasta äsken. Mä kerron muille sitten, kun tulee tilaisuus. Älä säkään vielä puhu mitään, Kaisa pyysi, sillä ei halunnut tiedon leviävän, ennen kuin oli saanut puhuttua Kallen kanssa.
– En tietenkään. Muhun voit luottaa, Elina lupasi.
– Kiitos, Kaisa huokasi. Hän nosti kilpailusta voittamansa loimen Joonan selkään ja lähti innottomana taluttamaan hevosta laitumelle. Mikään ei oikein tuntunut miltään. Tieto muutosta oli tullut varsinaisena shokkina.
Kun Kaisa meni satulahuoneeseen viemään tavaroita, hän huomasi Kallen, joka puhdisti Choven kuolaimia.
Kalle nosti katseensa Kaisaan. – Hei, hän tervehti ja laski kuolaimet kädestään varustelaatikon päälle. – Tulit jo.
– Joo, Kaisa sanoi ja laski Joonan satulan telineeseen.
– Mikä sulla on? Kalle nousi ylös ja tuli Kaisan luokse. Hän katsoi tyttöä silmiin ja kietoi kätensä tämän ympärille. – Kerro mulle, Kalle pyysi.
– Me muutetaan joululomalla. En tiedä vielä tarkalleen minne, mutta mun mummin lähelle. Sen, jonka luona säkin olet käynyt, Kaisa kertoi katse kohdistettuna alas. Hän tunsi kyyneleiden polttavan silmiä. Voi kuinka vaikealta nyt tuntuikaan!
– Mitä? Kalle katsoi Kaisaa lamaantuneena. – Sehän on… kaukana.
– Niin… Mä sain tänään tietää, Kaisa jatkoi ja huokasi. Hän antoi päänsä nojata Kallen rintaa vasten ja nosti kätensä halaamaan pojan rintakehää.
– Entä meidän juttu? Kalle kysyi. Hänestä tuntui siltä, että oli lipsauttanut kysymyksen vahingossa.
– Mikään ei muutu, Kaisa yritti hymyillä, mutta se tuntui tyhmältä, kun kyyneleet kastelivat poskia. – Paitsi kaikki… En mä halua lähteä pois sun luota.
Kalle syleili Kaisaa lujemmin. – En mäkään halua, että sä lähdet.
– Lupaatko sä tulla katsomaan mua sinne? Kaisa irrottautui Kallen otteesta ja katsoi suoraan pojan silmiin. – Lupaathan?
– Jos sä vain lupaat tulla katsomaan mua, Kalle sanoi ja hymyili hieman. Hän pyyhkäisi kyyneleen Kaisan poskelta.
Kaisa ei voinut olla hymyilemättä. – Tietenkin mä tulen! hän lupasi ja halasi Kallea uudelleen. – Ei anneta minkään tulla meidän väliin. Mitä siitä jos mä muutan. Eihän se ole kuin hidaste.
– Susta en tiedä, mutta mulla ei ole aikomustakaan edes harkita lopettavani meidän juttua vain sun muuton takia. Muutaman tunnin automatka ei katkaise meidän välejä. Puhelin on keksitty, Kalle totesi ja hymyili lohdullisesti. – Sä voit koska tahansa tulla mun luokse. Onhan sulla jo oma huone mun luona. Ties vaikka muuttaisit sinne kokonaan.
– Saa nyt nähdä, Kaisa hymyili. – Jos mä nyt ensin hoitaisin tämän muuton pois alta.
Kirjasta Unelmien painajainen
– Miksi ihmeessä mun piti tulla heti tallilta pois? Vastahan mä sinne pääsin, Kaisa marisi.
– Lähdit niin varhain, etten ehtinyt pyytää odottamaan vähän, että ehtisin kertoa sinulle, Kaisan äiti Helena sanoi. – Istu alas. Tähän ei mene kauan.
Kaisa istui kuuntelemaan äitiään. – Kerro.
– Muistatko kun kerroin siitä työpaikasta, jonka voisin saada?
– Ai se, joka olisi mummin lähellä? Kaisa muisteli.
– Juuri se. Asia on näin, että sieltä soitettiin, että saisin sen työn, jos vain haluan. Enkä voinut kieltäytyäkään. Se on hyvä työ, ja todella haluan sen.
– Sulle tulee pitkä työmatka, Kaisa huomautti. – Miten tämä kaikki mua koskettaa?
– Tämä on suuri asia, joten en odota sinun sulattavan tätä heti kättelyssä, Helena sanoi ja veti syvään henkeä. – Olemme Eskon kanssa päättäneet muuttaa yhteen. Suuremman asiasta tekee vielä se, että muutamme uuden työni perässä, Kaisan äiti kertoi rauhallisesti.
Kaisa tuijotti äitiään. – Et ole tosissasi? hän henkäisi. Sydän alkoi takoa rinnassa. Oliko äiti tosissaan?
– Olen. Olemme löytäneet jo sopivan talonkin. Enää pitäisi lyödä kaupat lukkoon.
– Mutta niin kauas… Sinne on melkein kahden tunnin ajomatka! Kaisa kauhisteli ja tuijotti äitiään epäuskoisena. Hän ei ollut läheskään niin järkyttynyt uutisesta, että Esko ja Venlakin muuttaisivat heidän kanssaan. Välillä Kaisasta tuntui, että Esko asui heillä jo nyt vakituisesti. Venlankin kanssa he viettivät aikaa niin, että tämä oli Kaisalle jo kuin oikea sisko.
– Onhan se aika kaukana, Helena myönsi. – Ymmärrän kyllä, että joudut jättämään vanhat ystävät, mutta ei elämässä aina käy niin kuin haluaa. Tämä ei ollut minullekaan helppo valinta, hän lohdutti. – Mutta tarvitsen sen työn. Eskokin onnistui jo saamaan siirron.
– Tuleeko Joona mukaan? Mä en kestä, jos mä joudun luopumaan myös siitä, Kaisa pelästyi.
– Se tulee mukaan. Ehdottomasti. Tontilla on pieni lato, josta kunnostetaan talli Joonalle. Itse asiassa siellä on ennen ollut lampaita, joten ladossa on lämmitys, juokseva vesi, sähköt ja kaikki. Myyjän mukaan se sopii hyvin myös hevoselle. Sinne pitäisi vain rakentaa sellainen pilttuu vai mikä se on.
– Missä Joona sen aikaa asuu? Kaisa murehti.
– Siellä lähellä on talli. Olen soittanut sinne ja varmistanut, että Joona voi olla siellä tarvittavan ajan.
– Tietääkö Jaakko jo? Kaisa kysyi. Valtavasti ajatuksia työntyi hänen tajuntaansa vauhdilla, jota oli mahdoton hallita. Erilaiset tunteet koskettivat Kaisan ruumista kukin vuorollaan.
– Olen kyllä puhunut veljesikin kanssa.
– Koska me muutetaan? Kaisa halusi tietää. Hän tunsi, kuinka sydän takoi lujemmin rintaa vasten. Kaisa alkoi ymmärtää, että tämä oli totta. He todella muuttaisivat.
– Heti joululomalla, Helena vastasi.
– Niin pian? Mikset sä sanonut mitään aikaisemmin?
– Halusin tietää ensin, saanko edes sen työn. En halunnut turhaan aiheuttaa mitään paniikkia. Ja joululomaan on vielä kuukausi. Ehdit hyvin hyvästellä ystäväsi.
– Mutta se tuntuu kamalan lyhyeltä ajalta, Kaisa murjotti. Hän yritti hetken saada jotain selkoa tuntemuksistaan, mutta se osoittautui turhaksi. Hän oli liian sekaisin. – Saanko mä jo mennä? Haluan vähän järjestellä ajatuksia.
– Mene vain. Puhutaan sitten myöhemmin koko perheen kesken.
– Kiitos, Kaisa sanoi ja nousi. Hän katsoi kuitenkin vielä äitiään. Päätös ei varmasti ollut helppo. – Äiti, mä en ehkä juuri nyt pidä tästä, mutta… Älä siitä stressaa. Mä tiedän, että sä tarvitset sen työn, Kaisa sanoi ja halasi äitiään nopeasti. – Mä lähden nyt tallille, hän ilmoitti ja kiirehti ulos.
Kaisa otti tällä kertaa pyöränsä ja lähti polkemaan tallille. Mitähän muut sanoisivat? Hän joutuisi jättämään kaikki kaverit! Elinan, Annemarin, Tiinan ja muut. Kaikki jäisivät tänne. Niin eikä sopinut unohtaa Kallea! Koko maailma oli mennyt ihan ylösalaisin. Muuttoon oli vielä reilu kuukausi, mutta aika tuntui silti loppuvan kesken. Kaisan olo oli petetty, vaikka kyllä hän ymmärsi äitiään, jolle työpaikka oli tärkeä. Ja olihan se toisaalta hyvä, että he kaikki muuttaisivat yhdessä. Ei Kaisa halunnut perheestäänkään erota. Oli onni, että Esko ja Venla muuttaisivat myös. Näin Kaisa ei jäänyt yksin uudessa kodissa.
Kaisa jätti pyörän tallin nurkalle ja käveli toimistoon. Siellä ei ollut enää ketään. Kaikki olivat tunnilla. Kaisa kävi kiireesti hakemassa Joonan laitumelta ja satuloi sen tallin edessä. Hän lähti taluttamaan hevosta maastoreittiä kohden. Joona tuntui vaistoavan Kaisan mielialan ja oli sekin tavallista surullisemman näköinen. Hevonen tunnettiin muutenkin tallilla surusilmänä, sillä sen silmissä oli aina haikea katse, vaikka se olisi ollut kuinka iloinen ja tyytyväinen oloonsa.
– Kaisa! Elina riemastui kentällä ja pysäytti Fidelinen aidan viereen. – Sä tulit sittenkin.
– En mä tunnille tule, Kaisa ilmoitti ja nousi Joonan selkään.
– Mikset? Elina rypisti kulmiaan.
– En nyt vain tule. Menen maastoon, Kaisa ilmoitti ja vilkaisi kentän keskellä häntä katselevaa Kallea. Kaisa ei pystynyt hymyilemään, vaikka olisi halunnut. Hän kannusti Joonan liikkeelle ja ohjasi sen kohti metsää, joka kimalteli yöllä saamansa ohuen lumipeitteen suojissa. Kuinka hän kestäisikään erota Kallesta? Miten kävisi heidän suhteensa? Kävisikö tässä sittenkin niin kuin Kaisa oli koko ajan pelännyt? Satuttaisiko hän itsensä? Ainakin Kaisan sydän tuntui olevan särkymäisillään, kun hän vain ajattelikin asiaa. Ei hän halunnut erota Kallesta! Ei halunnut…
Tunti loppui ja hevoset vietiin laitumelle. Porukka tunki itsensä toimistoon juomaan kuumaa kaakaota. Marraskuinen kylmä tuuli oli saanut pienen pakkasen tuntumaan luissa ja ytimissä asti korkealla hevosen selässä. Kaisakin saapui maastosta ja talutti Joonan talliin riisuakseen sen valjaista sisällä lämpimässä.
– Sä tulit jo, Elina huomautti Kaisan puuhia katsellen.
– Joo, Kaisa vastasi innottomasti ja vaihtoi kaviokoukun harjaan.
– No, mikä nyt noin rassaa? Aamulla sä olit vielä niin kamalan iloinen, Elina ihmetteli ystävänsä äkillistä mielenmuutosta.
Kaisa kääntyi Elinaan päin. – Me muutetaan yhteen koko porukka. Mä, äiti, Jaakko, Esko ja Venla.
– Mitä? Minne? Elina yllättyi.
– Liian kauas, Kaisa huokasi. – Mun mummin lähelle. Muistatko kun oltiin siellä alkukesästä?
Elina nyökkäsi ja halasi Kaisaa. – Ja sä juuri lupasit kesällä, ettet jätä mua yksin tänne, hän muisteli ja perääntyi. – Koska te muutatte?
– Joululomalla, Kaisa sanoi ja kääntyi takaisin Joonan puoleen.
– Kamalaa! Joululomaanhan on enää kuukausi, Elina kauhistui. – Tietääkö muut?
– Ei vielä. Äiti kertoi mullekin vasta äsken. Mä kerron muille sitten, kun tulee tilaisuus. Älä säkään vielä puhu mitään, Kaisa pyysi, sillä ei halunnut tiedon leviävän, ennen kuin oli saanut puhuttua Kallen kanssa.
– En tietenkään. Muhun voit luottaa, Elina lupasi.
– Kiitos, Kaisa huokasi. Hän nosti kilpailusta voittamansa loimen Joonan selkään ja lähti innottomana taluttamaan hevosta laitumelle. Mikään ei oikein tuntunut miltään. Tieto muutosta oli tullut varsinaisena shokkina.
Kun Kaisa meni satulahuoneeseen viemään tavaroita, hän huomasi Kallen, joka puhdisti Choven kuolaimia.
Kalle nosti katseensa Kaisaan. – Hei, hän tervehti ja laski kuolaimet kädestään varustelaatikon päälle. – Tulit jo.
– Joo, Kaisa sanoi ja laski Joonan satulan telineeseen.
– Mikä sulla on? Kalle nousi ylös ja tuli Kaisan luokse. Hän katsoi tyttöä silmiin ja kietoi kätensä tämän ympärille. – Kerro mulle, Kalle pyysi.
– Me muutetaan joululomalla. En tiedä vielä tarkalleen minne, mutta mun mummin lähelle. Sen, jonka luona säkin olet käynyt, Kaisa kertoi katse kohdistettuna alas. Hän tunsi kyyneleiden polttavan silmiä. Voi kuinka vaikealta nyt tuntuikaan!
– Mitä? Kalle katsoi Kaisaa lamaantuneena. – Sehän on… kaukana.
– Niin… Mä sain tänään tietää, Kaisa jatkoi ja huokasi. Hän antoi päänsä nojata Kallen rintaa vasten ja nosti kätensä halaamaan pojan rintakehää.
– Entä meidän juttu? Kalle kysyi. Hänestä tuntui siltä, että oli lipsauttanut kysymyksen vahingossa.
– Mikään ei muutu, Kaisa yritti hymyillä, mutta se tuntui tyhmältä, kun kyyneleet kastelivat poskia. – Paitsi kaikki… En mä halua lähteä pois sun luota.
Kalle syleili Kaisaa lujemmin. – En mäkään halua, että sä lähdet.
– Lupaatko sä tulla katsomaan mua sinne? Kaisa irrottautui Kallen otteesta ja katsoi suoraan pojan silmiin. – Lupaathan?
– Jos sä vain lupaat tulla katsomaan mua, Kalle sanoi ja hymyili hieman. Hän pyyhkäisi kyyneleen Kaisan poskelta.
Kaisa ei voinut olla hymyilemättä. – Tietenkin mä tulen! hän lupasi ja halasi Kallea uudelleen. – Ei anneta minkään tulla meidän väliin. Mitä siitä jos mä muutan. Eihän se ole kuin hidaste.
– Susta en tiedä, mutta mulla ei ole aikomustakaan edes harkita lopettavani meidän juttua vain sun muuton takia. Muutaman tunnin automatka ei katkaise meidän välejä. Puhelin on keksitty, Kalle totesi ja hymyili lohdullisesti. – Sä voit koska tahansa tulla mun luokse. Onhan sulla jo oma huone mun luona. Ties vaikka muuttaisit sinne kokonaan.
– Saa nyt nähdä, Kaisa hymyili. – Jos mä nyt ensin hoitaisin tämän muuton pois alta.
Kirjasta Unelmien painajainen
Yhteystiedot
|
Yritys
TMI Tiina Lehtineva
Y-tunnus 3125258-5 |
|
Koulutettu hieroja Tiina Lehtinevan asiakasrekisteriseloste