|
Tässä kirjassa selviydytään, rakastutaan, paetaan, saadaan veli, menetetään äiti, melkein kuollaan, lauletaan karaokea, lukkiudutaan turvaan kylpyhuoneeseen, jätetään hyvästejä, nähdään olemattomia, kamppaillaan mielen demonien kanssa ja paljastetaan salaisuuksia.
Tällä kertaa salaisuus voi tappaa. Tämä ei ole onnellinen tarina. Lue, jos uskallat. 18-vuotias Eetu herää Lontoossa sairaalassa puukotuksen jälkeen. Paras ystävä Mike ilmestyy sairaalaan vaatteet yltä päältä veressä, ja Eetu muistaa puukotuksen, joka päättyi Jackin kuolemaan. Mutta Jack ei ole poissa. Eetu tietää, ettei Jack ole totta, mutta miten erottaa todellisuus kuvitelmasta? Paluu Suomeen tuntuu vieraalta. Kaikki on liian tavallista Liian normaalia. Ja hetken ajan Eetu ehtii luottaa elämään. Uusi tyttöystävä, Venla, saa Eetun uskomaan parempaan. Mutta sitten kulissi murtuu, ja Eetu saa kokea, mitä salaisuuden paljastuminen voi maksaa. Hero osa 3 on jatkoa Eetun tarinalle, jossa heroiini ja jengi edelleen ohjaavat pojan valintoja, kun hän yrittää päästää irti menneisyyden haamuista. Mutta entä jos haamut eivät halua päästää irti Eetusta? Nordbooks, 2024 Sivumäärä: 250 |
Kirjailijan ajatuksia
Tulossa
|
Kirjasta sanottua
Tulossa
Soittolista
Kirja syntyi näitä biisejä kuunnellessa
|
Lukunäyte
Eetu heräsi väsyneenä. Hän yritti kääntyä, mutta kylkeen sattui niin paljon, ettei hän pystynyt. Poika henkäisi. Osittain kivusta, osittain turhautuneena. Hän avasi silmänsä ja katseli ympärilleen. Missä hän oli? Hetken kesti ennen kuin muisti palautui. Amyn luona.
Eetu sai jotenkin kammettua itsensä ylös. Hän meni keittiöön ja joi lasillisen vettä. Kylkeä jomotti. Eetu kokeili housuntaskuja, mutta ne olivat väärät. Eetu katsoi seinällä olevaa kelloa. Yksitoista. Hän huomasi pöydällä lapun. Se oli Amyn äidiltä, joka toivotti mukavaa päivää. Beth olisi siis jo poissa kotoa.
Eetu lähti portaisiin ja meni yläkertaan. Hän koputti varovasti Amyn oveen. Hän ei kuullut vastausta, mutta avasi oven varovasti raolleen.
- Amy?
- Joo… Sisään, tytön ääni kutsui.
Eetu avasi oven kokonaan ja näki Amyn vielä vuoteessa. Tyttö nousi istualleen peiton alla ja hieroi kasvojaan.
- Huomenta, Amy toivotti unisen oloisena. - Saitko sä nukuttua?
- Joo…, Eetu mutisi. Hän huomasi farkkunsa, jotka Amy oli nostanut kaapin oven päälle kuivumaan. Lattialla kutsui houkuttavasti myös reppu. Eetu tuijotti sitä hiljaa.
Amy nousi ja tuli Eetun luo. - Näytät huonolta…
- Sattuu ihan helvetisti…
- Kylkeen?
Eetu nyökkäsi.
- Siksikö sä vedät? Amy kysyi suoraan. Tyttö oli huomannut Eetun katsovan reppua ja otti sen käteensä. Hän avasi sen ja tutki sisältöä. Pian tyttö nosti esiin tutunnäköisiä pieniä kääröjä. - Helvetti… Paljonko sulla oikein on kamaa täällä?
- Ne on Jackin…, Eetu vastasi.
Amy nosti katseensa Eetuun. - Miksi sulla on Jackin kamat? Oletko sä pöllinyt ne?
- Ei… Ne jäi mulle, kun Jack joutui sairaalaan.
- Ja sä kuljet tuolla yksin reppu täynnä heroa?
Eetu nyökkäsi.
Amy naurahti. Hän palautti kamat reppuun ja antoi sen pudota maahan. - Pue päällesi. Lähdetään.
Eetu kohotti kulmiaan.
- Bileet, Eetu. Bileet! Amy nauroi ja alkoi pukeutua.
Eetu seurasi esimerkkiä ja vaihtoi ylleen omat vaatteensa. Takki tuntui ylimääräiseltä, kun ulkona oli aurinkoinen keli, joten hän tunki sen reppuun. Amy keräsi mukaan jotain tavaraa, ja he lähtivät yhdessä. Kävellessään kohti rautatieasemaa Eetu otti housuntaskusta yhden pillerin ja laittoi sen suuhunsa Amyn huomaamatta.
Amy oli soitellut matkalta Markille ja muille, ja pian he kokoontuivat tutuilla kulmilla. Eetun kyljessä oleva kipu alkoi hiljalleen helpottaa. Olo alkoi tuntua siltä kuin olisi liikkunut unessa.
Amy organisoi touhua ja rahasti kaikilta reilusti. Jackin takia. Kaikki tiesivät, että viikon päästä raha ja tavara vaihtaisivat taas omistajaa, jos olisi millä ostaa. Ja jos Jackilla ei olisi rahaa ostaa uutta kamaa, ei heistä kukaan sitä myöskään saisi.
Amy rahasti, ja Eetu jakoi aineet. Kujan suojissa valmisteltiin piikit. Ne laitettiin vielä kuitenkin taskuihin odottamaan ja siirryttiin viereiseen puistoon istumaan. Päivä oli kaunis ja lämmin. Porukka valitsi hiljaisemman nurkkauksen nurmelta puiden alta ja kerääntyi ympyräksi. Amy otti laukustaan pari sätkää ja antoi toisen Markille. Ne sytytettiin ja laitettiin kiertämään.
Eetu katsoi, kuinka muut vetivät savut yksi toisensa jälkeen. Imaisivat ja pidättelivät savua sisällään, kunnes puhalsivat sen ulos. Sitten sätkä vaihtoi seuraavalle. Ilmassa leijui outo makeankitkerä tuoksu. Pian tuli Eetun vuoro, ja hän otti palavan käärön käteensä. Hän kohtasi Amyn katseen. Tyttö hymyili ja nyökkäsi rohkaisevasti.
Eetu nosti sätkän huulilleen ja imaisi. Savu alkoi heti yskittää. Suussa maistui kitkerältä. Eetu tunsi silmiä kirvelevän, mutta hän yritti uudestaan. Se onnistui paremmin, ja hänen onnistui pitää savua sisällään pari sekuntia ennen kuin yski sen pois. Muut naurahtelivat. Mutta eivät pilkkaavasti. Eetu oli kuulevinaan sävyssä jotain myötätuntoista. Hän ojensi sätkän seuraavalle.
- Hitto…, Eetu mutisi ja nieleskeli pahaa makua suusta pois.
Vielä uudet savut, ja pian Eetu tunsi kuinka keho alkoi jotenkin rentoutua. Kädet tuntuivat oudoilta. Eetu katseli muita. Kaikki näyttivät iloisilta. Hänen olonsa oli oikeastaan aika hyvä. Eetu kaatui nurmelle selälleen ja tuijotti taivaalla olevia poutapilviä, jotka liikkuivat hitaasti kaupungin yllä. Yhtäkkiä hän tunsi olevansa enemmän elossa kuin pitkään aikaan. Nurmi alla tuntui pehmeältä ja kutitti niskassa. Tuoksui multa. Eetu sormeili ruohoa. Se tuntui hyvältä. Hän huomasi hymyilevänsä. Sitten Eetu nauroi.
Joku konttasi Eetun vierelle ja asettui siihen makaamaan. Se oli Amy. He katsoivat toisiaan. Amy laittoi sätkän Eetun huulille, ja poika imaisi. Amy teki saman perässä. He käänsivät katseensa taivaalle.
- Oletko huomannut, kuinka kaunis taivas on? Eetu kysyi.
Amy kikatti. - Se on upea!
Eetu käänsi katseensa tyttöön. - Sä olet kaunis.
- Sä olet ihan pilvessä, Amy kikatti ja kumartui suukottamaan Eetun nenänpäätä. Sitten tyttö nousi ja meni Markin kainaloon.
Eetu käänsi katseensa takaisin taivaalle. Nenänpäässä kihelmöi suukko.
- Kytät! joku huomasi.
Sätkät tumpattiin ja tavaroita kerättiin.
Joku veti Eetua ylös.
- Nyt vauhtia!
Eetu kompuroi muiden perässä poispäin puistossa partioivista poliiseista, jotka lähtivät heidän peräänsä. Eetu sai kömpelösti vauhdissa repun selkäänsä ja seurasi Markia, joka juoksi edellä. Aidassa oli kapea aukko, josta he juoksivat kapeaa kujaa pitkin tunneliin, joka johdatti heidät viereisten rakennusten ali kadulle.
Eetu vilkaisi taakseen. Poliisit olivat saavuttaneet heitä. Jossain takaraivossa jomotti pelko kiinnijäämisestä. Reppu painoi tuhat kiloa ja hidasti vauhtia. Kuin unessa, jossa ei päässyt juoksemaan karkuun hirviötä. Amy tarttui hänen käteensä ja veti Eetuun vauhtia.
- Tule nyt!
Eetu kompasteli ja yritti parhaansa.
- Mark! Amyn ääni oli merkitsevä. He vaihtoivat katseen. Sitten muut lähtivät eri suuntaan. Amy työnsi Eetua katua oikealle.
He juoksivat hetken ja vilkaisivat taakseen. Poliisit olivat seuranneet poikajoukkoa. Amy johdatti Eetun vielä yhdestä kadunkulmasta piiloon, ennen kuin antoi heidän pysähtyä.
Eetu putosi henkeään haukkoen polvilleen. Sitten hän alkoi hihittää. Pian Eetu nauroi ääneen.
Eetu sai jotenkin kammettua itsensä ylös. Hän meni keittiöön ja joi lasillisen vettä. Kylkeä jomotti. Eetu kokeili housuntaskuja, mutta ne olivat väärät. Eetu katsoi seinällä olevaa kelloa. Yksitoista. Hän huomasi pöydällä lapun. Se oli Amyn äidiltä, joka toivotti mukavaa päivää. Beth olisi siis jo poissa kotoa.
Eetu lähti portaisiin ja meni yläkertaan. Hän koputti varovasti Amyn oveen. Hän ei kuullut vastausta, mutta avasi oven varovasti raolleen.
- Amy?
- Joo… Sisään, tytön ääni kutsui.
Eetu avasi oven kokonaan ja näki Amyn vielä vuoteessa. Tyttö nousi istualleen peiton alla ja hieroi kasvojaan.
- Huomenta, Amy toivotti unisen oloisena. - Saitko sä nukuttua?
- Joo…, Eetu mutisi. Hän huomasi farkkunsa, jotka Amy oli nostanut kaapin oven päälle kuivumaan. Lattialla kutsui houkuttavasti myös reppu. Eetu tuijotti sitä hiljaa.
Amy nousi ja tuli Eetun luo. - Näytät huonolta…
- Sattuu ihan helvetisti…
- Kylkeen?
Eetu nyökkäsi.
- Siksikö sä vedät? Amy kysyi suoraan. Tyttö oli huomannut Eetun katsovan reppua ja otti sen käteensä. Hän avasi sen ja tutki sisältöä. Pian tyttö nosti esiin tutunnäköisiä pieniä kääröjä. - Helvetti… Paljonko sulla oikein on kamaa täällä?
- Ne on Jackin…, Eetu vastasi.
Amy nosti katseensa Eetuun. - Miksi sulla on Jackin kamat? Oletko sä pöllinyt ne?
- Ei… Ne jäi mulle, kun Jack joutui sairaalaan.
- Ja sä kuljet tuolla yksin reppu täynnä heroa?
Eetu nyökkäsi.
Amy naurahti. Hän palautti kamat reppuun ja antoi sen pudota maahan. - Pue päällesi. Lähdetään.
Eetu kohotti kulmiaan.
- Bileet, Eetu. Bileet! Amy nauroi ja alkoi pukeutua.
Eetu seurasi esimerkkiä ja vaihtoi ylleen omat vaatteensa. Takki tuntui ylimääräiseltä, kun ulkona oli aurinkoinen keli, joten hän tunki sen reppuun. Amy keräsi mukaan jotain tavaraa, ja he lähtivät yhdessä. Kävellessään kohti rautatieasemaa Eetu otti housuntaskusta yhden pillerin ja laittoi sen suuhunsa Amyn huomaamatta.
Amy oli soitellut matkalta Markille ja muille, ja pian he kokoontuivat tutuilla kulmilla. Eetun kyljessä oleva kipu alkoi hiljalleen helpottaa. Olo alkoi tuntua siltä kuin olisi liikkunut unessa.
Amy organisoi touhua ja rahasti kaikilta reilusti. Jackin takia. Kaikki tiesivät, että viikon päästä raha ja tavara vaihtaisivat taas omistajaa, jos olisi millä ostaa. Ja jos Jackilla ei olisi rahaa ostaa uutta kamaa, ei heistä kukaan sitä myöskään saisi.
Amy rahasti, ja Eetu jakoi aineet. Kujan suojissa valmisteltiin piikit. Ne laitettiin vielä kuitenkin taskuihin odottamaan ja siirryttiin viereiseen puistoon istumaan. Päivä oli kaunis ja lämmin. Porukka valitsi hiljaisemman nurkkauksen nurmelta puiden alta ja kerääntyi ympyräksi. Amy otti laukustaan pari sätkää ja antoi toisen Markille. Ne sytytettiin ja laitettiin kiertämään.
Eetu katsoi, kuinka muut vetivät savut yksi toisensa jälkeen. Imaisivat ja pidättelivät savua sisällään, kunnes puhalsivat sen ulos. Sitten sätkä vaihtoi seuraavalle. Ilmassa leijui outo makeankitkerä tuoksu. Pian tuli Eetun vuoro, ja hän otti palavan käärön käteensä. Hän kohtasi Amyn katseen. Tyttö hymyili ja nyökkäsi rohkaisevasti.
Eetu nosti sätkän huulilleen ja imaisi. Savu alkoi heti yskittää. Suussa maistui kitkerältä. Eetu tunsi silmiä kirvelevän, mutta hän yritti uudestaan. Se onnistui paremmin, ja hänen onnistui pitää savua sisällään pari sekuntia ennen kuin yski sen pois. Muut naurahtelivat. Mutta eivät pilkkaavasti. Eetu oli kuulevinaan sävyssä jotain myötätuntoista. Hän ojensi sätkän seuraavalle.
- Hitto…, Eetu mutisi ja nieleskeli pahaa makua suusta pois.
Vielä uudet savut, ja pian Eetu tunsi kuinka keho alkoi jotenkin rentoutua. Kädet tuntuivat oudoilta. Eetu katseli muita. Kaikki näyttivät iloisilta. Hänen olonsa oli oikeastaan aika hyvä. Eetu kaatui nurmelle selälleen ja tuijotti taivaalla olevia poutapilviä, jotka liikkuivat hitaasti kaupungin yllä. Yhtäkkiä hän tunsi olevansa enemmän elossa kuin pitkään aikaan. Nurmi alla tuntui pehmeältä ja kutitti niskassa. Tuoksui multa. Eetu sormeili ruohoa. Se tuntui hyvältä. Hän huomasi hymyilevänsä. Sitten Eetu nauroi.
Joku konttasi Eetun vierelle ja asettui siihen makaamaan. Se oli Amy. He katsoivat toisiaan. Amy laittoi sätkän Eetun huulille, ja poika imaisi. Amy teki saman perässä. He käänsivät katseensa taivaalle.
- Oletko huomannut, kuinka kaunis taivas on? Eetu kysyi.
Amy kikatti. - Se on upea!
Eetu käänsi katseensa tyttöön. - Sä olet kaunis.
- Sä olet ihan pilvessä, Amy kikatti ja kumartui suukottamaan Eetun nenänpäätä. Sitten tyttö nousi ja meni Markin kainaloon.
Eetu käänsi katseensa takaisin taivaalle. Nenänpäässä kihelmöi suukko.
- Kytät! joku huomasi.
Sätkät tumpattiin ja tavaroita kerättiin.
Joku veti Eetua ylös.
- Nyt vauhtia!
Eetu kompuroi muiden perässä poispäin puistossa partioivista poliiseista, jotka lähtivät heidän peräänsä. Eetu sai kömpelösti vauhdissa repun selkäänsä ja seurasi Markia, joka juoksi edellä. Aidassa oli kapea aukko, josta he juoksivat kapeaa kujaa pitkin tunneliin, joka johdatti heidät viereisten rakennusten ali kadulle.
Eetu vilkaisi taakseen. Poliisit olivat saavuttaneet heitä. Jossain takaraivossa jomotti pelko kiinnijäämisestä. Reppu painoi tuhat kiloa ja hidasti vauhtia. Kuin unessa, jossa ei päässyt juoksemaan karkuun hirviötä. Amy tarttui hänen käteensä ja veti Eetuun vauhtia.
- Tule nyt!
Eetu kompasteli ja yritti parhaansa.
- Mark! Amyn ääni oli merkitsevä. He vaihtoivat katseen. Sitten muut lähtivät eri suuntaan. Amy työnsi Eetua katua oikealle.
He juoksivat hetken ja vilkaisivat taakseen. Poliisit olivat seuranneet poikajoukkoa. Amy johdatti Eetun vielä yhdestä kadunkulmasta piiloon, ennen kuin antoi heidän pysähtyä.
Eetu putosi henkeään haukkoen polvilleen. Sitten hän alkoi hihittää. Pian Eetu nauroi ääneen.
Yhteystiedot
|
Yritys
TMI Tiina Lehtineva
Y-tunnus 3125258-5 |
|
Koulutettu hieroja Tiina Lehtinevan asiakasrekisteriseloste