Äidilleni lahjaksi kirjoittama kokoelma jouluisia tarinoita, joissa seikkailevat tontut, metsän eläimet ja yksinäinen nallekarhu. Kuvituksen on tehnyt Kristiina Mäkimattila, ja se keskustelee upeasti tarinan kanssa!

Kevyitä, ihania ja ihastuttavia tarinoita olen kirjoittanut vuodesta 2008, kun olin rahaton opiskelija, enkä voinut ostaa perheelleni joululahjoja. Kirjoitin siis tarinan. Siitä alkaen äiti on pyytänyt, että jouluna täytyy saada tarina. Niitä on siis pöytälaatikossa muutamia. Tähän kokoelmaan valitsimme yhdessä Kristiinan kanssa viisi tarinaa, joissa oli jonkinlainen yhteinen teema: eläimet ja tontut. Satumaisia, ihastuttavia tarinoita.

Joulu on ihmeellistä aikaa; tontut kurkkivat ikkunoista ja kaikki on vähän jännittävämpää kuin arkena. Terveisin Matias ja muut otukset on jouluinen tarinakokoelma, jossa seikkailevat niin pikkuruiset tontut kuin metsän eläimetkin. Tarinat ovat pullollaan joulun taikaa, pieniä mysteerejä ja ystävyyden iloa. Mukana on kadonneita lahjapaketteja ja unohdettuja nallekarhuja, mutta myös paljon yhdessäolon iloa. Sopii kaikenikäisille joulun ystäville!

Kirjailija Tiina Lehtinevan ja kuvittaja Kristiina Mäkimattilan yhteistyössä on syntynyt kuvitettu tarinakokoelma, jonka alkuperä on Lehtinevan äidilleen lahjaksi kirjoittamissa joulutarinoissa. Hauskat tarinat ja raikas kuvitus yhdistyvät koko perheelle sopiviksi pieniksi paloiksi joulun taikaa, joiden parissa viihtyy niin isompi kuin pienempi lukija, yksin tai yhdessä.

Jouluterveisin Matias ja muut otukset
Lector, 2021
Sivumäärä: 90

Ihana! Lapset kuunteli näitä mielellään. Luettiin ennen joulua monena iltana Matiaksen ja Nallen seikkailuista.

Matias lasketteli pehmeällä hangella alas talon katolta, laskeutui puutarhavajan katolle ja liukui siitä alas pehmeään hankeen. Vauhti oli niin kova, että Matias upposi hankeen niin, ettei hänestä näkynyt kuin musta tonttulakki. Matias kaivautui nopeasti ylös hangesta, sillä hän ei halunnut vilustuttaa itseään. Reippain askelin hän lähti kiertämään pihapiiriä. Ensin hän meni kauralyhteen luo, missä pikkulinnut nauttivat jouluateriaansa. Matias kiipesi lyhteeseen ja toivotti linnuille hyvää joulua. Linnut lauloivat hänelle kiitokseksi kauniin sävelmän ja yksi niistä lennätti Matiaksen takaisin alas. Matias kiitti lintua ja jatkoi matkaansa. Puutarhan perällä oli kaninkolo, jossa asui kokonainen kaniiniperhe. Matias huhuili onkalon suulla ja sai iloisen vastauksen sisältä, kun koko kaniiniperhe hyppelehti häntä tervehtimään. Iloisesti he vaihtoivat hyvänjouluntoivotukset ja pikaiset kuulumiset. Matias varmasti, että kaniiniperheelläkin olisi jouluruoka tarjolla, ja olihan heillä. Ihmiset olivat jättäneet onkalon suulle kaalinlehtiä ja porkkanoita, joista riittäisi kaikille runsaasti. Asia oli nimittäin niin, että vaikka Matias oli nimetty talossa asuvan perheen kotitontuksi, kuului hänen tehtäviinsä varmistaa, että jouluna kaikilla pihapiirissä asuvilla eläimillä ja otuksilla olisi hyvät oltavat.
 
Viimeisenä Matias kävi tervehtimässä pihakuusessa asustavaa oravaperhettä. Heilläkin näytti olevan jouluateria kesken, sillä kuusen juurelle oli tuotu suuri määrä terhoja, käpyjä, pähkinöitä ja muita oravien herkkuja. Oravat tarjosivat Matiaksellekin osaa ruoasta, ja tonttu maistoihin rohkeasti pähkinää, mutta totesi piparkakun olevan parempaa. Hän tunsi varpaitaan hieman kihelmöivän ja ymmärsi, että oli aika palata taloon. Hän kiitti oravia vieraanvaraisuudesta, toivotti hyvää joulua ja lähti tarpomaan lumessa kohti taloa.
 
Matias oli istuskellut olohuoneen katon sisässä jo hyvän aikaa. Hän oli seurannut perheensä joulutoimia: Kuinka perheen äiti valmisti jouluateriaa, lapset katsoivat televisiosta jouluohjelmia sulassa sovussa ja perheen isä lämmitti joulusaunan ja auttoi äitiä kattamaan pöydän. Matiaksesta oli mukava seurata ihmisten puuhia. Varsinkin näin ensimmäistä kertaa. Hän ei ollut koskaan nähnyt, kuinka ihmiset oikeastaan viettivät joulua, vaikka oli siitä paljon kuullutkin. Tämä kaikki oli siis hänelle hyvin jännittävää. Hän huomasi kuulleensa monista asioista, joita näki sinä päivänä. Hän oli kuullut riisipuurosta ja siihen piilotetusta mantelista, joulusaunasta, kuusesta, joka koristeltiin koreaksi, kynttilöistä, jouluateriasta, johon kuului kinkku ja porkkanalaatikko - noin pari mainitakseen - sekä tietenkin joululauluista ja hyvästä mielestä, joka valtasi kaikkien mielen. Matias oli hakenut oman ateriansa vierelleen, joten kun perhe kokoontui syömään runsasta jouluateriaa, hän otti esille limpun ja omenan ja söi perheen kanssa. Ateria oli ikimuistoinen. Matias tunsi olevansa osa perhettä ja jakavansa heidän ilonsa, vaikka ei voinutkaan näyttäytyä.

Kello lähestyi kuutta ja Matiasta jännitti. Joulupukki tulisi pian vierailulle, eikä hän malttanut odottaa, että näkisi, toisiko pukki ne lahjat, jotka Matias oli pyytänyt häntä tuomaan. Olivatko lapset olleet tarpeeksi kilttejä? Matias todella toivoi, että Lotta ja Heikki saisivat toivomansa lahjat, sillä huolimatta siitä, että he olivat riidelleet silloin tällöin, olivat lapset aina sopineet ja pyytäneet anteeksi. Matiaksen mielestä se korvasi kaiken, vaikka päätös lahjoista ei ollutkaan hänen. Häntä jännitti varmasti yhtä paljon kuin lapsia.
 
Viimein olohuoneen kaappikello löi kuusi. Perhe oli kokoontunut olohuoneeseen kuusen ympärille laulamaan joululaulua, joka alkoi sanoilla: ”Joulupukki, joulupukki, valkoparta, vanha ukki…” Matias ei voinut olla hymyilemättä laulun sanoille, sillä hänestä ne kuvasivat hyvin joulupukkia. Samassa ovelta kuului iloinen hyvänjoulun tervehdys ja Matias tunsi innostuvansa. Joulupukki oli tullut! Pukilla oli mukanaan valtava säkki, jossa hän piti kaikkia lahjojaan. Matias risti sormensa selkänsä taakse, ja tunsi, kuinka jännitys hänen sisällään kasvoi. Mitä lapset saisivat lahjaksi? Entä, saisiko Matias mitään?