|
Luova moniosaaja
Mä olen Tiitu. Mä olen kirjailija, hieroja, graafikko, valmentaja ja liikunnanohjaaja. Mun lempiväri on keltainen. Mä tykkään stormtroopereista. Mulle tärkeää on kuunnella omaa sydäntä, ja elää itseni näköistä elämää. Itselleen kannattaa olla rehellinen, sillä itsensä kieltäminen tai piilottaminen johtaa uupumukseen. Kun vihdoin vaihdoin identiteetin Tiinasta Tiituksi, helpotti. Löytöretki omaan ei-binäärisyyteen on ollut mulle parasta, mitä olen saanut käydä läpi. Äitini sanoin; se selittää kyllä paljon.
Mulla on tosi vahva intuitio, ja olen tosi empaattinen. Se väsyttää joskus, mutta toisaalta herkistää kuuntelemaan maailmaa. Nautin luonnosta. Vuorista ja merestä. Matkustaminen antaa perspektiiviä, mutta lopulta kotona on juuri se asiat, joita tarvitsen ollakseni onnellinen. |
|
Syntynyt
26. heinäkuuta 1987, Kurikassa, Etelä-Pohjanmaalla Asuinpaikka Seinäjoki, Etelä-Pohjanmaa Sukupuoli Ei-binäärinen Tunnetaan myös nimellä Tiina Lehtineva Esikoisteos 2005 Unelmien painajainen |
Ammatti
Yrittäjä, kirjailija, hieroja, graafikko, liikunnanohjaaja, personal trainer Jäsenyydet 2014 Suomen Kirjailijaliitto ry 2009 Pohjanmaan kirjailijat ry (puheenjohtaja 2016-2019) 2007 Suomen Lasten- ja nuortenkirjailijat ry (johtokunta 2013-2021) Opinnot 2021 Koulutettu hieroja, Seinäjoen hierojakoulu 2020 Liikuntaneuvoja ja personal trainer, Kuortaneen urheiluopisto 2018 Visuaalinen tuottaja, Seinäjoen ammattikorkeakoulu 2011 Nuoriso- ja vapaa-aikaohjaaja 2006 Ylioppilas |
Aloitin tarinoiden kertomisen jo ennen kouluikää. Minulla on lapsesta saakka ollut rikas mielikuvitus, ja olen viljellyt keksimiäni tarinoita ja ideoita sinne tänne matkan varrella. Ala-asteen opettajani muisteli minun kertoneen erityisesti karhu-tarinota, mikä on järkeenkäyvää, sillä pelkään karhuja ihan kamalasti. Samalla karhu on myös lempieläimeni. Nallethan on ihan parhaita, eikä niissä ole mitään pelättävää.
Kun opin kirjoittamaan tarinoita syntyi vihkokaupalla. Kirjoittelin myös kotona ja äidillä on hyvässä tallessa ensimmäiset kirjani, jotka kirjoitin koirastani Ruusasta. Olen aina ollut niitä oppilaita, joille äidinkielen aineisiin on asetettu pituusraja maksimipituuden eikä minimin mukaan.
Meille tuli kotiin tietokone, jossa oli tekstinkäsittelyohjelma, kun oli 11-vuotias ja silloin löysin kirjoittamisen ihan tosissani. Koneella oli helppo kirjoitella ja naputella, muokata ja tallentaa. Se oli paljon mukavampaa, kuin kirjoitella käsin. Muistaakseni pari vuotta myöhemmin veljeni osti uuden tietokoneen itselleen ja minä lunastin tämän hänen vanhan koneensa itselleni. Se oli kamalan hidas, järkyttävän suuri vanha metallikasa, joka palveli minua urheasti lukioon saakka, huolimatta siitä, että käynnistys-nappi oli rikki ja piti jumittaa pohjaan sinitarran tai hammastikun avulla, jottei kone sammunut kesken kaiken. (Ja siitä huolimatta se sammui. Onneksi opin nopeasti tallentamaan joka välissä...)
Yläasteella kirjoitin jo lähes päivittäin ja noina vuosina syntyivät ensimmäiset kirjani, jotka myöhemmin julkaistiin Unelmien talli -sarjan ensimmäisinä osina. Kirjoitin omaksi ilokseni sekä ystävälleni Elinalle, jonka kanssa yhdessäkin kehittelimme juonenkäänteitä sekä henkilöitä. Myöhemmin kirjat alkoivat elää omaa elämäänsä, ja vaikka edelleen hyödynnän oikolukijoita ja pyydän palautetta keskeneräisestä tekstistä ja tapahtumista, ei niin intensiivistä kirjoittaja-lukija-suhdetta ole syntynyt. (Vapaaehtoisia haastatellaan tiistaisin.)
Kun opin kirjoittamaan tarinoita syntyi vihkokaupalla. Kirjoittelin myös kotona ja äidillä on hyvässä tallessa ensimmäiset kirjani, jotka kirjoitin koirastani Ruusasta. Olen aina ollut niitä oppilaita, joille äidinkielen aineisiin on asetettu pituusraja maksimipituuden eikä minimin mukaan.
Meille tuli kotiin tietokone, jossa oli tekstinkäsittelyohjelma, kun oli 11-vuotias ja silloin löysin kirjoittamisen ihan tosissani. Koneella oli helppo kirjoitella ja naputella, muokata ja tallentaa. Se oli paljon mukavampaa, kuin kirjoitella käsin. Muistaakseni pari vuotta myöhemmin veljeni osti uuden tietokoneen itselleen ja minä lunastin tämän hänen vanhan koneensa itselleni. Se oli kamalan hidas, järkyttävän suuri vanha metallikasa, joka palveli minua urheasti lukioon saakka, huolimatta siitä, että käynnistys-nappi oli rikki ja piti jumittaa pohjaan sinitarran tai hammastikun avulla, jottei kone sammunut kesken kaiken. (Ja siitä huolimatta se sammui. Onneksi opin nopeasti tallentamaan joka välissä...)
Yläasteella kirjoitin jo lähes päivittäin ja noina vuosina syntyivät ensimmäiset kirjani, jotka myöhemmin julkaistiin Unelmien talli -sarjan ensimmäisinä osina. Kirjoitin omaksi ilokseni sekä ystävälleni Elinalle, jonka kanssa yhdessäkin kehittelimme juonenkäänteitä sekä henkilöitä. Myöhemmin kirjat alkoivat elää omaa elämäänsä, ja vaikka edelleen hyödynnän oikolukijoita ja pyydän palautetta keskeneräisestä tekstistä ja tapahtumista, ei niin intensiivistä kirjoittaja-lukija-suhdetta ole syntynyt. (Vapaaehtoisia haastatellaan tiistaisin.)
Nuorena en ollut kovin sosiaalinen. Viihdyin mainiosti yksin kotona kirjoittamassa. Usein valvoin koko yön kirjoittamassa, kun inspiraatio iski. Nykyään olen siinä suhteessa samanlainen, mutta sosiaalisuuskärpänen on purrut ja ystävien kanssa tulee vietettyä välillä paljonkin aikaa. Myös työni on osittain asiakaslähtöistä ja sosiaalista.
Kun muistelen ensimmäisiä kirjailija-vuosiani, on vaikea tunnistaa itseäni siitä arasta tytöstä, joka menetti yöunensa esiintymisen takia. Nykyään rakastan esiintymisiä! Ne ovat osa tätä työtä, ja on ihana tavata ihmisiä ja päästä puhumaan kirjoista ja kirjoittamisesta. Turun Kirjamessut ovat kirjailijan vuoden kohokohta, samoin kaikki vierailut ja muut mahdollisuudet päästä kertomaan omasta työstäni ja kirjoistani.
Lukion jälkeen olin eksyksissä. Halusin vain kirjoittaa, mutta kaikki jarruttivat ja muistuttivat, ettei tämä ole oikea työ, eikä tällä saa elantoaan, eikä ainakaan kannata yrittää pelkästään tätä. Niinpä luin itseni nuoriso- ja vapaa-aikaohjaajaksi. Nautin kyllä opiskelusta, mutta nuoriso-ohjaajana en ole töitä päivääkään tehnyt. Sen sijaan päädyin muutaman mutkan kautta hyvinvointialan yrittäjäksi. Saan itse määrätä aikatauluni, työ on fyysistä ja mukavasti myös sosiaalista.
Minulta meni kymmenen vuotta kirjailijana, ennen kuin uskalsin viimein antaa itselleni luvan olla Kirjailija, isolla koolla. Silloin lähdin ammattikorkeakouluun opiskelemaan kulttuurialaa, graafista suunnittelua ja tuottamista, jotta voisin hyödyntää näitä taitoja omalla urallani ja vahvistaa siten ammatillista asemaani. Nuo opinnot ovatkin kantaneet pitkälle ja auttaneet minua luomaan uran kirjailijana, yrittäjänä ja kokopäiväisenä Tiinana.
Kun muistelen ensimmäisiä kirjailija-vuosiani, on vaikea tunnistaa itseäni siitä arasta tytöstä, joka menetti yöunensa esiintymisen takia. Nykyään rakastan esiintymisiä! Ne ovat osa tätä työtä, ja on ihana tavata ihmisiä ja päästä puhumaan kirjoista ja kirjoittamisesta. Turun Kirjamessut ovat kirjailijan vuoden kohokohta, samoin kaikki vierailut ja muut mahdollisuudet päästä kertomaan omasta työstäni ja kirjoistani.
Lukion jälkeen olin eksyksissä. Halusin vain kirjoittaa, mutta kaikki jarruttivat ja muistuttivat, ettei tämä ole oikea työ, eikä tällä saa elantoaan, eikä ainakaan kannata yrittää pelkästään tätä. Niinpä luin itseni nuoriso- ja vapaa-aikaohjaajaksi. Nautin kyllä opiskelusta, mutta nuoriso-ohjaajana en ole töitä päivääkään tehnyt. Sen sijaan päädyin muutaman mutkan kautta hyvinvointialan yrittäjäksi. Saan itse määrätä aikatauluni, työ on fyysistä ja mukavasti myös sosiaalista.
Minulta meni kymmenen vuotta kirjailijana, ennen kuin uskalsin viimein antaa itselleni luvan olla Kirjailija, isolla koolla. Silloin lähdin ammattikorkeakouluun opiskelemaan kulttuurialaa, graafista suunnittelua ja tuottamista, jotta voisin hyödyntää näitä taitoja omalla urallani ja vahvistaa siten ammatillista asemaani. Nuo opinnot ovatkin kantaneet pitkälle ja auttaneet minua luomaan uran kirjailijana, yrittäjänä ja kokopäiväisenä Tiinana.
Suurimpia hetkiä urallani ovat varmaankin olleet kustantamoni myöntävä Vuoden kirjailija -titteli, Suomen Kirjailijaliiton jäsenyys sekä Suomen Kulttuurirahastolta saamani ihka ensimmäinen apuraha. Se tuntui osoitukselta siitä, että olen ammattilainen ja oikealla uralla - koska joku toinenkin selvästi ajattelee, että teen ammattimaista työtä. Jokainen apuraha tuntuu lottovoitolta. Ei pelkästään rahan vuoksi, vaan arvostuksen. Joku tuolla uskoo minuun ja kirjaani! Sen parempaa tunnetta ei ole.
Vaikka kirjailijan polku on kivinen ja kuoppaisa, on mukana myös todella antoisia hetkiä. Kirjan julkaisupäätös ja oman kirjan näkeminen ensi kertaa kädessään ovat hetkiä, jotka eivät unohdu! Muistan jokaisen kirjan kanssa vietetyt ensihetket. Kirjan kannen näkeminen ensimmäistä kertaa on myös superjännittävää!
Toisaalta välillä kirjoittaminen on yksinäistä ja raskasta. Työ tehdään yksin ja on harvoja, joiden kanssa voi jakaa työn aiheuttamaa stressiä tai purkaa luomisen tuskaa. Kielteinen jukaisupäätös kirpaisee joka kerta. Ja joka kerta olen varma, että urani oli tässä, enkä enää koskaan julkaise mitään. Kollegoiden näkeminen aina kun mahdollista kuuluukin tärkeysjärjestyksessä korkealle. He ovat sellainen voimavara ja elämän suola, jota jokainen kirjoittaja rinnalleen tarvitsee!
Vaikka kirjailijan polku on kivinen ja kuoppaisa, on mukana myös todella antoisia hetkiä. Kirjan julkaisupäätös ja oman kirjan näkeminen ensi kertaa kädessään ovat hetkiä, jotka eivät unohdu! Muistan jokaisen kirjan kanssa vietetyt ensihetket. Kirjan kannen näkeminen ensimmäistä kertaa on myös superjännittävää!
Toisaalta välillä kirjoittaminen on yksinäistä ja raskasta. Työ tehdään yksin ja on harvoja, joiden kanssa voi jakaa työn aiheuttamaa stressiä tai purkaa luomisen tuskaa. Kielteinen jukaisupäätös kirpaisee joka kerta. Ja joka kerta olen varma, että urani oli tässä, enkä enää koskaan julkaise mitään. Kollegoiden näkeminen aina kun mahdollista kuuluukin tärkeysjärjestyksessä korkealle. He ovat sellainen voimavara ja elämän suola, jota jokainen kirjoittaja rinnalleen tarvitsee!
Yhteystiedot
|
Yritys
TMI Tiina Lehtineva
Y-tunnus 3125258-5 |
|
Koulutettu hieroja Tiina Lehtinevan asiakasrekisteriseloste