Okei,
hei oliko mulla vaihtoehtoja? Tämä nyt vain oli pakko ottaa! Eetun ja
Miken kohtaaminen pitkän tauon jälkeen... Ja Eetun järkytys siitä, kun
saa viestin, jonka on itse keksinyt - viillettynä ihoon. Ihan
loistavaa!
Eetu makasi valveilla huoneessaan. Päivä oli ollut pitkä. Hän oli yrittänyt löytää Mikea oleskelutiloista ja muualta, muttei ollut nähnyt tästä vilaustakaan. Hänen olisi pakko päästä puhumaan ystävänsä kanssa. Ei tilanne voinut jatkua näin! Eetu käänsi kylkeään seinään päin ja huokasi syvään. Unesta ei ollut tietoakaan.
Samassa ovi kävi äänekkäästi, ja joku ryntäsi sisään. Eetu säpsähti ja kääntyi katsomaan ovelle. Kuu valaisi kaihtimien välistä, ja Eetu erotti Teemun kasvot.
- Mitä sä täällä teet? Eetu ihmetteli ja katsoi, kun poika tuli lähemmäs ja asetti Eetun pyörätuolin sängyn viereen.
- Tule kyytiin! Nopeasti, Teemu komensi.
Eetu katsoi poikaa ihmeissään. - En varmasti tule. Mistä tässä on kyse?
- Nyt ei ole aikaa selittää. Meidän pitää mennä, ennen kuin hoitajat näkee! Teemu hoputti ja kiskoi Eetua ylös sängystä.
Eetu siirtyi istumaan pyörätuoliin, vaikkei ymmärtänytkään, mistä oli kyse.
- Pistä tämä yllesi. Siellä on kylmä, Teemu neuvoi ja antoi Eetulle viltin suojaksi.
- Mennäänkö me ulos? Eetu ihmetteli kääriytyessään huopaan.
Teemu nyökkäsi ja työnsi Eetun käytävään. - Nyt hiljaa, hän kuiskasi ja lähti työntämään Eetua ääneti kohti ulko-ovea.
Viileä ilma löi vasten heidän kasvojaan, kun he pääsivät ulos lasisten ulko-ovien taakse. Sora rahisi pyörien alla ja Teemu kiiruhti askeliaan. Hän työnsi Eetua määrätietoisesti kohti puutarhaa. Eetu oli kysymäisillään uudelleen, miksi he olivat siellä, mutta näki sitten suihkulähteen reunalla istuvan pojan. Meneillään näytti olevan jonkinlainen tapaaminen. Kenen kanssa?
- Te ette voi olla kauaa, ettei sun poissaoloa huomata, Teemu sanoi. - Mä pidän vahtia, hän lupasi.
Eetu tunsi olonsa hämmentyneeksi, kun ei tiennyt, mistä oli kyse, mutta pian hän ymmärsi. He tulivat tarpeeksi lähelle, jotta hän pystyi tunnistamaan pojan, joka istui suihkulähteen reunalla. Se oli Mike.
- Nopeasti, Teemu muistutti vielä, ennen kuin jätti Eetun suihkulähteen viereen ja lähti kauemmaksi odottamaan.
Eetu katsoi Teemun perään ja sitten Mikeen, joka näytti väsyneeltä. - Mitä sä haluat?
Mike nosti katseensa Eetuun. Katseessa oli vihaa ja katkeruutta, mutta samalla siinä näkyi vuosien ystävyyden synnyttämä välittäminen. - Mitä mä haluan? Mike toisti katkerana. - Ihanaa, että sä kerrankin kysyt multa.
Eetu rypisti kulmiaan. - Mikä sulla on? Mistä nyt on kyse? Mitä mä olen tehnyt?
- Mä en pysty enää olla sun suojelija. Mä olen pelastanut sut useammin kuin kerran pulasta, mutta nyt mä en enää jaksa! Hyvänen aika Eetu, mä olen tappanut ihmisen sun takia! Ymmärrätkö sä? Tappanut! Mike huusi sanat Eetua päin.
Eetu tunsi syyllisyyttä Miken sanoista. Hän muisti hyvin Englannissa valmennuksen aikana tapahtuneen tappelun, jossa Jack oli uhannut häntä puukolla ja haavoittanut pahasti. Mike oli tullut väliin ja tappelun keskellä puukko oli painunut Jackin rintaan. - Mike, ei se ollut sun vika. Se oli vahinko. Itsepuolustusta. Kaikki näki sen. Jack oli tosissaan. Se olisi tappanut sut, jos ei olisi itse kuollut. Kukaan ei syytä sua mistään.
- Helppo sun on sanoa, kun et ole tappanut ketään, Mike mutisi ivallisesti. - Tajuatko sä, kuinka monta kertaa mä olen laittanut henkeni peliin sun takia? Ymmärrätkö sä, kuinka paljon muhun on sattunut sun vuoksi!
Eetu pudisteli päätään. - Mitä sä tarkoitat? Kyllä sä tiedät, etten mä tahallani ole joutunut niihin ympyröihin.
- Tajuatko sä, kuinka jokainen piikki sattui muhun?
Eetu tunsi sydämensä lyövän kiivaasti. Miksi Mike otti aiheen esille? Tämä tiesi varsin hyvin, ettei Eetu halunnut puhua ajasta, jolloin oli käyttänyt heroiinia. Muistot olivat liian hävettäviä ja kivuliaita. - Kyllä muhunkin on sattunut.
- Ja paskat! Mike huusi vihaisena ja nousi seisomaan Eetun eteen, vaikka horjuikin hieman kipsatun jalkansa kanssa. Hän kiskaisi paitansa pois, jotta Eetu näkisi hänen vatsansa ja rintakehänsä.
Eetu tuijotti Miken ihoa suu auki järkytyksestä. Hän tunsi sydämessään vihlovan syyllisyyden. Varovasti Eetu kohotti kätensä ja kosketti lähellä seisovan Miken ihoa, jolla näkyivät arpeutuneet kirjaimet. Hän tunsi inhoa tekoa kohtaan, ja kyyneleet polttivat hänen silmiään, kun ne etenivät kirjaimesta toiseen.
Samassa ovi kävi äänekkäästi, ja joku ryntäsi sisään. Eetu säpsähti ja kääntyi katsomaan ovelle. Kuu valaisi kaihtimien välistä, ja Eetu erotti Teemun kasvot.
- Mitä sä täällä teet? Eetu ihmetteli ja katsoi, kun poika tuli lähemmäs ja asetti Eetun pyörätuolin sängyn viereen.
- Tule kyytiin! Nopeasti, Teemu komensi.
Eetu katsoi poikaa ihmeissään. - En varmasti tule. Mistä tässä on kyse?
- Nyt ei ole aikaa selittää. Meidän pitää mennä, ennen kuin hoitajat näkee! Teemu hoputti ja kiskoi Eetua ylös sängystä.
Eetu siirtyi istumaan pyörätuoliin, vaikkei ymmärtänytkään, mistä oli kyse.
- Pistä tämä yllesi. Siellä on kylmä, Teemu neuvoi ja antoi Eetulle viltin suojaksi.
- Mennäänkö me ulos? Eetu ihmetteli kääriytyessään huopaan.
Teemu nyökkäsi ja työnsi Eetun käytävään. - Nyt hiljaa, hän kuiskasi ja lähti työntämään Eetua ääneti kohti ulko-ovea.
Viileä ilma löi vasten heidän kasvojaan, kun he pääsivät ulos lasisten ulko-ovien taakse. Sora rahisi pyörien alla ja Teemu kiiruhti askeliaan. Hän työnsi Eetua määrätietoisesti kohti puutarhaa. Eetu oli kysymäisillään uudelleen, miksi he olivat siellä, mutta näki sitten suihkulähteen reunalla istuvan pojan. Meneillään näytti olevan jonkinlainen tapaaminen. Kenen kanssa?
- Te ette voi olla kauaa, ettei sun poissaoloa huomata, Teemu sanoi. - Mä pidän vahtia, hän lupasi.
Eetu tunsi olonsa hämmentyneeksi, kun ei tiennyt, mistä oli kyse, mutta pian hän ymmärsi. He tulivat tarpeeksi lähelle, jotta hän pystyi tunnistamaan pojan, joka istui suihkulähteen reunalla. Se oli Mike.
- Nopeasti, Teemu muistutti vielä, ennen kuin jätti Eetun suihkulähteen viereen ja lähti kauemmaksi odottamaan.
Eetu katsoi Teemun perään ja sitten Mikeen, joka näytti väsyneeltä. - Mitä sä haluat?
Mike nosti katseensa Eetuun. Katseessa oli vihaa ja katkeruutta, mutta samalla siinä näkyi vuosien ystävyyden synnyttämä välittäminen. - Mitä mä haluan? Mike toisti katkerana. - Ihanaa, että sä kerrankin kysyt multa.
Eetu rypisti kulmiaan. - Mikä sulla on? Mistä nyt on kyse? Mitä mä olen tehnyt?
- Mä en pysty enää olla sun suojelija. Mä olen pelastanut sut useammin kuin kerran pulasta, mutta nyt mä en enää jaksa! Hyvänen aika Eetu, mä olen tappanut ihmisen sun takia! Ymmärrätkö sä? Tappanut! Mike huusi sanat Eetua päin.
Eetu tunsi syyllisyyttä Miken sanoista. Hän muisti hyvin Englannissa valmennuksen aikana tapahtuneen tappelun, jossa Jack oli uhannut häntä puukolla ja haavoittanut pahasti. Mike oli tullut väliin ja tappelun keskellä puukko oli painunut Jackin rintaan. - Mike, ei se ollut sun vika. Se oli vahinko. Itsepuolustusta. Kaikki näki sen. Jack oli tosissaan. Se olisi tappanut sut, jos ei olisi itse kuollut. Kukaan ei syytä sua mistään.
- Helppo sun on sanoa, kun et ole tappanut ketään, Mike mutisi ivallisesti. - Tajuatko sä, kuinka monta kertaa mä olen laittanut henkeni peliin sun takia? Ymmärrätkö sä, kuinka paljon muhun on sattunut sun vuoksi!
Eetu pudisteli päätään. - Mitä sä tarkoitat? Kyllä sä tiedät, etten mä tahallani ole joutunut niihin ympyröihin.
- Tajuatko sä, kuinka jokainen piikki sattui muhun?
Eetu tunsi sydämensä lyövän kiivaasti. Miksi Mike otti aiheen esille? Tämä tiesi varsin hyvin, ettei Eetu halunnut puhua ajasta, jolloin oli käyttänyt heroiinia. Muistot olivat liian hävettäviä ja kivuliaita. - Kyllä muhunkin on sattunut.
- Ja paskat! Mike huusi vihaisena ja nousi seisomaan Eetun eteen, vaikka horjuikin hieman kipsatun jalkansa kanssa. Hän kiskaisi paitansa pois, jotta Eetu näkisi hänen vatsansa ja rintakehänsä.
Eetu tuijotti Miken ihoa suu auki järkytyksestä. Hän tunsi sydämessään vihlovan syyllisyyden. Varovasti Eetu kohotti kätensä ja kosketti lähellä seisovan Miken ihoa, jolla näkyivät arpeutuneet kirjaimet. Hän tunsi inhoa tekoa kohtaan, ja kyyneleet polttivat hänen silmiään, kun ne etenivät kirjaimesta toiseen.
