Kulunut vuosi on ollut kirjailijana ammatillinen seikkailu. Vuoden alusta aloitin Pohjanmaan Kirjailijat ry:n puheenjohtajana, keväällä käväisin ensimmäistä kertaa Lapissa parilla kirjailijavierailulla ja kesä on mennyt apurahan avulla kirjoittaen ja taustatyötä tehden. Jenkkien taustatyöreissusta onkin olemassa kunnon raportti jo tässä blogissa.
Mutta se taustatyö! Siitä haluan kirjoittaa. Jostain arjen pienestä sattumasta havahduin siihen, miten omituista työtä kirjailijana välillä tekee. Minun työtäni on kiikaroida Google Earthin avulla Portlandin puistoja sopivaa illanviettopaikkaa valikoiden. Minun työtäni on tilata postimyynnistä pistoolireplika ja kokeilla ampua sillä itseni. Minun työtäni on pyytää ystäviä kokeellisesti pahoinpitelemään minut. Minun työtäni on mennä urheiluvälinekauppaan ja punnita kädessäni pesismailaa ajatuksella "miten pahaa jälkeä tällä voisi saada aikaan". Minun työtäni on katsoa Oscar-gaalaa ja miettiä, millaiset lavastukset samassa tilassa olisi suositun tuottaja-ohjaajan muistotilaisuudessa. Minun työtäni on matkustaa 10.000 km pois kotoa ja todeta, että paikan päällä on kuumaa, kosteaa ja aurinko laskee ennen yhdeksää. Minun työtäni on mennä Googleen ja googlettaa mitä omituisempia asioita ampumahaavoista, vuorovesi-ilmiöön ja heroiinin piikittämisohjeisiin. Oikeastaan olen aika yllättänyt, ettei oven takana ole vielä ollut joku hakemassa minua tarkempiin kuulusteluihin...
Kirjailijan työ on toisinaan puuduttavaa näppäimistön kuluttamista, oikolukemista ja korjaamista ja viilaamista ja parantelua. Mutta silti se on väistämättä mielenkiintoisin ja monipuolisin työ, jota olen tehnyt. Rakastan sitä, että saan päättää aiheen, johon paneutua täysin. Rakastan sitä, kun todella saan uppoutua tietoon ja googlettaa jokaista pientä yksityiskohtaa. Ja niitä hetkiä, kun ystäväpiirissä ei enää hätkähdetä, kun mietin ääneen, miltä veri haisee.
Kuinka moni voi sanoa, että googlettaminen on tärkeä osa työnkuvaa?
Kirjailija voi.
#Hero #Williamolitäällä #MynameisWilliam
Mutta se taustatyö! Siitä haluan kirjoittaa. Jostain arjen pienestä sattumasta havahduin siihen, miten omituista työtä kirjailijana välillä tekee. Minun työtäni on kiikaroida Google Earthin avulla Portlandin puistoja sopivaa illanviettopaikkaa valikoiden. Minun työtäni on tilata postimyynnistä pistoolireplika ja kokeilla ampua sillä itseni. Minun työtäni on pyytää ystäviä kokeellisesti pahoinpitelemään minut. Minun työtäni on mennä urheiluvälinekauppaan ja punnita kädessäni pesismailaa ajatuksella "miten pahaa jälkeä tällä voisi saada aikaan". Minun työtäni on katsoa Oscar-gaalaa ja miettiä, millaiset lavastukset samassa tilassa olisi suositun tuottaja-ohjaajan muistotilaisuudessa. Minun työtäni on matkustaa 10.000 km pois kotoa ja todeta, että paikan päällä on kuumaa, kosteaa ja aurinko laskee ennen yhdeksää. Minun työtäni on mennä Googleen ja googlettaa mitä omituisempia asioita ampumahaavoista, vuorovesi-ilmiöön ja heroiinin piikittämisohjeisiin. Oikeastaan olen aika yllättänyt, ettei oven takana ole vielä ollut joku hakemassa minua tarkempiin kuulusteluihin...
Kirjailijan työ on toisinaan puuduttavaa näppäimistön kuluttamista, oikolukemista ja korjaamista ja viilaamista ja parantelua. Mutta silti se on väistämättä mielenkiintoisin ja monipuolisin työ, jota olen tehnyt. Rakastan sitä, että saan päättää aiheen, johon paneutua täysin. Rakastan sitä, kun todella saan uppoutua tietoon ja googlettaa jokaista pientä yksityiskohtaa. Ja niitä hetkiä, kun ystäväpiirissä ei enää hätkähdetä, kun mietin ääneen, miltä veri haisee.
Kuinka moni voi sanoa, että googlettaminen on tärkeä osa työnkuvaa?
Kirjailija voi.
#Hero #Williamolitäällä #MynameisWilliam
RSS Feed