Lauantai - maanantai 18.6. - 20.6.
Las Vegas
Viimeisinä päivinä Vegasissa on helppo tiivistää lyhyeen, sillä emme oikein tehneet enää muuta kuin loikoilimme hotellilla, kävimme uimassa ja söimme. Lämpötila nousi koko ajan ja maanantaina mittari ylsi jo kesäkuun ennätyslukemiin - lähes 120 farenheittia eli reilut 46 astetta varjossa. Lämmin tuuli piti huolen siitä, ettei mikään kohta kehossa pääse unohtamaan, että ulkona on kuuma. Salaa (tai ei oikeastaan yhtään salaa) haaveilemme sateesta, joka mahdollisesti odottaa Suomessa. Sunnuntaina käytiin kaupungilla pyörimässä ja katseltiin vähän ympärillemme, mutta siinäpä se. Löhöiltiin ja lomailtiin.
Tiistai 21.6.
Las Vegas - Los Angeles - (Lontoo)
Kello herätti 4.45 ja kuudelta lähti bussi downtownin linja-autoasemalle, josta lähdimme kahdeksalta kohti Los Angelesia. Torkuimme suuren osa matkaa, sillä vaikka bussimatka oli tilatttu sitä varten, että näkisimme maisemia, olivat ne turhankin tuttuja Canyonin reissusta. Samaa aavikkoa, laaksoja ja hökkeleitä, kuivaa ja kuumaa aroa ja pensaita, kukkuloita ja laaksoja, kukkuloita ja laaksoja...
Kolmelta vaihdoimme Losissa bussin metroon, jolla ajelimme lentokentälle. Kaikki meni sujuvasti ja vaikka meillä olikin ollut ongelmia lähtöselvityksen kanssa netissä, saimme portilla vaihdettua paremmille paikoille, joissa jalkatilaa oli enemmän kuin tavallisilla paikoilla. Olen tainnut jo Facebookissa avautua asiasta ja mainitsen sen, mitä mainitsin tässä avautumisessakin: Jos jenkit jotain osaa, niin asiakaspalvelun. Se on ollut koko reissun moitteetonta ja mainiota. Ihmiset ovat olleet ystävällisiä ja kaikilla on aina ollut aikaa neuvoja meitä - typeriä turisteja, jotka eivät osaa käyttää bussilippuautomaattia tai jäädä pois oikealla asemalla.
Kahdeksalta istuimme lentokoneessa odottamassa, että jonkun no-show-matkustajan laukut puretaan ruumasta pois. Tuntia myöhemmin kone lähti ja olimme viimein kotimatkalla. Odotin ruoan ja katsoin samalla loppuun elokuvan, joka oli jäänyt Seatlen lennolla kesken. Sitten päätin yrittää vähän torkkua, vaikka olenkin tosi huono nukkumaan missään liikkuvissa jutuissa. Kun seuraavan kerran kunnolla havahduin ja katsoin näytöltä karttaa, olimme Islannin yllä. Olin siis nukkunut kuutisen tuntia yhteen menoon, vaikka yleensä en nukahda lentokoneessa millään.
Keskiviikko 22.6.
(Los Angeles) - Lontoo - Helsinki - Tampere
Kolmen aikaan paikallista aikaa saavuimme Lontooseen, jossa odottelua muutama tunti ja sitten viimeisellä koneella vihdoin takaisin Suomeen! Ei ole koskaan näyttänyt Suomi niin kauniilta kuin lentokoneen ikkunasta. Vihreä, järvien pilkuttama, kesäinen luonto avautui allemme rehevänä ja raikkaana. Yhdentoista jälkeen illalla pääsimme kentältä ulkoilmaan, ja oi miten raikas ja sopivan viileä - ei kylmä - ei kuuma - ei hiostava - ei paahtava. Sopiva. Suomalaiselle tehty. Raikas, sateen huuhtoma Suomi. Minulle palaaminen on aina parasta matkustamisessa. Miten kaunista ja ihanaa, siistiä ja suoraviivaista ja selkeää täällä onkaan. Rakastun siihen aina uudestaan, mutta nyt - käytyäni 10.000 km päästä kotona paahtavan kuivassa ja karussa laaksossa keskellä aavikkoa - oi miten ihana onkaan Suomi. <3
Veli oli meitä lentokentällä vastassa ja olin järjestänyt meille yöpaikan veljen kotiin Tampereelle, josta matka jatkui torstaina junalla kotiin.
Miten ihana onkaan olla kotona. Miten ihana onkaan pyöräillä kauppaan kesäpäivänä sateessa ja haistella koivujen tuoksua. Miten ihana on yötön yö ja vihreä luonto. Vihreän kaikki eri sävyt ja kaikki ne kasvit - kukat ja puut ja rikkaruohot ja ruoho. Auringonkukat ja päivänkakkarat. Kaikkialla notkuu vihreää, eikä mikään ole isoa ja valtavaa ja ahdasta ja ruuhkaisaa. Sopivaa. Vallan sopivaa.
Hyvää juhannusta suomalaiset!
Terveisin,
Tiina
Las Vegas
Viimeisinä päivinä Vegasissa on helppo tiivistää lyhyeen, sillä emme oikein tehneet enää muuta kuin loikoilimme hotellilla, kävimme uimassa ja söimme. Lämpötila nousi koko ajan ja maanantaina mittari ylsi jo kesäkuun ennätyslukemiin - lähes 120 farenheittia eli reilut 46 astetta varjossa. Lämmin tuuli piti huolen siitä, ettei mikään kohta kehossa pääse unohtamaan, että ulkona on kuuma. Salaa (tai ei oikeastaan yhtään salaa) haaveilemme sateesta, joka mahdollisesti odottaa Suomessa. Sunnuntaina käytiin kaupungilla pyörimässä ja katseltiin vähän ympärillemme, mutta siinäpä se. Löhöiltiin ja lomailtiin.
Tiistai 21.6.
Las Vegas - Los Angeles - (Lontoo)
Kello herätti 4.45 ja kuudelta lähti bussi downtownin linja-autoasemalle, josta lähdimme kahdeksalta kohti Los Angelesia. Torkuimme suuren osa matkaa, sillä vaikka bussimatka oli tilatttu sitä varten, että näkisimme maisemia, olivat ne turhankin tuttuja Canyonin reissusta. Samaa aavikkoa, laaksoja ja hökkeleitä, kuivaa ja kuumaa aroa ja pensaita, kukkuloita ja laaksoja, kukkuloita ja laaksoja...
Kolmelta vaihdoimme Losissa bussin metroon, jolla ajelimme lentokentälle. Kaikki meni sujuvasti ja vaikka meillä olikin ollut ongelmia lähtöselvityksen kanssa netissä, saimme portilla vaihdettua paremmille paikoille, joissa jalkatilaa oli enemmän kuin tavallisilla paikoilla. Olen tainnut jo Facebookissa avautua asiasta ja mainitsen sen, mitä mainitsin tässä avautumisessakin: Jos jenkit jotain osaa, niin asiakaspalvelun. Se on ollut koko reissun moitteetonta ja mainiota. Ihmiset ovat olleet ystävällisiä ja kaikilla on aina ollut aikaa neuvoja meitä - typeriä turisteja, jotka eivät osaa käyttää bussilippuautomaattia tai jäädä pois oikealla asemalla.
Kahdeksalta istuimme lentokoneessa odottamassa, että jonkun no-show-matkustajan laukut puretaan ruumasta pois. Tuntia myöhemmin kone lähti ja olimme viimein kotimatkalla. Odotin ruoan ja katsoin samalla loppuun elokuvan, joka oli jäänyt Seatlen lennolla kesken. Sitten päätin yrittää vähän torkkua, vaikka olenkin tosi huono nukkumaan missään liikkuvissa jutuissa. Kun seuraavan kerran kunnolla havahduin ja katsoin näytöltä karttaa, olimme Islannin yllä. Olin siis nukkunut kuutisen tuntia yhteen menoon, vaikka yleensä en nukahda lentokoneessa millään.
Keskiviikko 22.6.
(Los Angeles) - Lontoo - Helsinki - Tampere
Kolmen aikaan paikallista aikaa saavuimme Lontooseen, jossa odottelua muutama tunti ja sitten viimeisellä koneella vihdoin takaisin Suomeen! Ei ole koskaan näyttänyt Suomi niin kauniilta kuin lentokoneen ikkunasta. Vihreä, järvien pilkuttama, kesäinen luonto avautui allemme rehevänä ja raikkaana. Yhdentoista jälkeen illalla pääsimme kentältä ulkoilmaan, ja oi miten raikas ja sopivan viileä - ei kylmä - ei kuuma - ei hiostava - ei paahtava. Sopiva. Suomalaiselle tehty. Raikas, sateen huuhtoma Suomi. Minulle palaaminen on aina parasta matkustamisessa. Miten kaunista ja ihanaa, siistiä ja suoraviivaista ja selkeää täällä onkaan. Rakastun siihen aina uudestaan, mutta nyt - käytyäni 10.000 km päästä kotona paahtavan kuivassa ja karussa laaksossa keskellä aavikkoa - oi miten ihana onkaan Suomi. <3
Veli oli meitä lentokentällä vastassa ja olin järjestänyt meille yöpaikan veljen kotiin Tampereelle, josta matka jatkui torstaina junalla kotiin.
Miten ihana onkaan olla kotona. Miten ihana onkaan pyöräillä kauppaan kesäpäivänä sateessa ja haistella koivujen tuoksua. Miten ihana on yötön yö ja vihreä luonto. Vihreän kaikki eri sävyt ja kaikki ne kasvit - kukat ja puut ja rikkaruohot ja ruoho. Auringonkukat ja päivänkakkarat. Kaikkialla notkuu vihreää, eikä mikään ole isoa ja valtavaa ja ahdasta ja ruuhkaisaa. Sopivaa. Vallan sopivaa.
Hyvää juhannusta suomalaiset!
Terveisin,
Tiina
RSS Feed