Jenkkilä - part 5

Perjantai 17.6.
Las Vegas - Grand Canyon - Las Vegas

Aamulla herätys 3.45. Siis varttia vaille neljä. Aamulla. Keräsimme itsemme ja raahauduimme bussipysäkille. Ulkona oli onneksi vähän viileämpää, joku +25. On omituista mennä ulos pimeään neljältä yöllä ja huomata, että siellä on lämmintä.

Puoli kuuden aikaan saavuttiin viimein keskustaan, josta bussi lähti Excaliburin pihasta. Saatiin hyvät paikat Canyonille menevästi bussista ja siinä sitä sitten kököteltiin kuudesta yhteen. Maisemat olivat aika rajalliset. Aroa-aavikkoa-kuiviapuskia-kukkuloita. Siinä ajellessa noustiin parin kilometrin korkeuteen, ja mulla meni koko ajan korvat lukkoon. Ja meidän eväshyytelöt sulivat nestemäisiksi. :D

Matkalla pysähdyttiin Hooverin padolle hetkeksi (näytti leffoissa isommalta) sekä Route 66 varteen lounaalle. Siitä ostin myös aurinkolasit, koska luulin unohtaneeni omani hotellille, mutta illalla hotellilla löysin ne kuitenkin repusta. Normipäivä.

Canyonin lähestyminen oli omituinen kokemus, sillä olin kuvitellut maiseman vähän erilaiseksi. Ajoimme halki tasaisen lakean, jossa kasvoi puskaa ja puita, ja horisontissa ei näkynyt mitään. Paitsi läheinen maastopalo, joka oli kuulemma jo saatu haltuun edellisenä iltana, tosin komea savu nousi vielä palopaikalta. Niin tosiaan, siinä me sitten yhtäkkiä oltiin perillä ja noustiin bussista. Visitors Centerin läpi ja toisella puolella maisemaan avautui valtava reikä - Grand Canyon. Matkaa vasta"rannalle" oli leveimmissä kohdissa 20 mailia (eli....s 30km?). Kooltaan se oli jotain niin valtavaa, ettei sitä edes tajunnut. Syvyyserot olivat niin suuria, että kaikki mössöytyi yhdeksi raidalliseksi kivikanjoniksi. Muokatuissa kuvissa syvyyttä saa vähän paremmin esiin. Kuvia muokatessa tajusin myös, miten hauskalta tasainen taivaanranta kanjonin vastakkaisella seinällä näyttää. Olin jotenkin odottanut vuorenhuippuja, teräviä kärkiä, epätasaisuutta. Sitä ei ollut.

Yllä sama kuva ensin alkuperäisenä ja sitten muokattuna. Huomaatte, miten paikan päällä kontrasti oli vähissä, maisema ei avautunut ihan samalla tavalla kuin myöhemmin kuvista.

Paluumatkalla katsottiin bussissa elokuva The Martian (marssilainen), jossa astronautti jää yksin Marsiin jumiin. Elokuvan alussa näytetyt kuvat Marsista näyttivät täysin samalta kuin kanjonilla ja sen ympäristössä. Taidan tietää, missä tätä leffaa on kuvattu! :D Hauska kokemus katsoa tuollaista elokuvaa ympäristöstä, joka voisi (miinus kavillisuus) hyvinkin olla toiselta planeetalta.

Vegasissa oltiin takaisin yhdeksän jälkeen illalla ja hotellilla kymmenen jälkeen. Ihan oli hieno reissu, vaikkakin pitkät ajomatkat olivat lievästi sanottuna puuduttavan tylsiä. Sinänsä kanjoni ei ollut mikään ihmeellinen kokemus, vaikka kaunis olikin. Mutta ei siinä oikein mitään vau-efektiä saanut aikaan. Kuvat ovat hienompia kuin kohde, mikä sinänsä on omituista. Mutta siellä iltapäivän auringonpaahteessa ja valossa ilman kunnon kontrastia, maisema jäi vähän valjuksi.