He(ro) is here!

Eilen illalla vähän ennen yhdeksää tuli puhelu, jota olin osannut koko päivän odottaa. Kustantaja on puolen tunnin sisään Seinäjoella ja mukana on pari laatikollista kirjoja, Heroja. Niitä lähdettiin ystäväni ja graafikkoni Riinan kanssa noutamaan ja kotiin palattiin hymyt huulilla. Siinä se nyt on! Valmistin Eetut (shotit) ja kippistettiin uudelle kirjalle. :)

Tässä se nyt on. Kirja, jota olen vuosia miettinyt, työstänyt ja rakastanut. Tässä se on teille. Nyt se on olemassa muitakin varten. Ja kyllä jännittää, pitääkö siitä kukaan, vaikka tietenkin pitää. Aina joku pitää. Mutta silti. Apua.

Hero on selviytymyskertomus, kasvutarina, surullinen tosiasia ja silkkaa fiktiota. Se on yhtä lailla liioiteltu ja silti lannistavan lässähtänyt verratttuna siihen, mitä todellisuus on. Hero ei ole onnellinen tarina, se on tragedia. Se ei ole kliseisin porttiteoria, vaan kertoo vähän erilaisen tarinan. Tarina kulkee lukijan ihon alle ja jää sinne aiheuttamaan väristyksiä. Se voi myös naurattaa ja tuoda hymyn huulille, mutta melkein voin luvata, että kyyneliin on syytä varautua. Tarina on epäreilu ja ärsyttävä. Päähenkilö on idiootti. Kaikki on väärin.

Hero on fiktiivinen kirja, mutta se voisi yhtä hyvin olla totta. Olen huomannut itse, että realistista suomalaista nuorten huumekirjallisuutta on vähän, joten päätin kirjoittaa sellaisen. Onhan Herossakin puolensa, jotka hipovat todellisuuden rajoja, mutta perustarina on kuin totta. Monet tapahtumat ja yksityiskohdat ovat tosielämän innoittamia, ja monissa ihmiskohtaloissa on totuuden siemen.

Kun nyt muistelen kahden vuoden takaista... miten aloitin kirjan tekemisen, istuin kellon ympäri kirjoittamassa ja tekstiä tuli pakottamatta jopa sata sivua päivässä... miten siitä on kauan ja silti niin vähän aikaa! Muistan hyvin, miten öisin heräilin kylmään hikeen, "vieroitusoireisiin", kun olin koko päivän katsonut huumedokkareita netistä tai lukenut keskustelupalstoja ja kokemuksia. Miten mielessä pyörivät kuvamateriaalit mätänevistä pistohaavoista ja kuoppiinsa tummuvista silmistä... Ja vaikka jossain vaiheessa lupasin itselleni "ei enää", alkaa kuitenkin tuntua siltä, että ehkä jos kuitenkin vielä vähän... jos vielä yhden tarinan... toisen... jos vaikka kuitenkin kirjoittaisin vielä huumeista. Sillä enhän minä ole saanut sanoa kuin vasta murto-osan siitä, mitä olen oppinut!

Nyt istun junassa matkalla Turun Kirjamessuille ja odotan viikonloppua onnellisin ja iloisin mielin. <3 Ystävien ja kollegoiden tapaaminen messuilla on vuoden kohokohta, jota on odotettu hartaasti. Ehkä siellä tavataan, ehkä ei, mutta jos törmäät minuun, nyppää hihasta ja tule juttelemaan. Pyörin siellä koko viikonlopun. :)

Rakkain terveisin,
onnellinen painotuoreen kirjan kirjoittaja
Eetu Iita Eveliina