Äh ja pah, onks pakko?

Veroilmoitus on ihan oma lukunsa kirjailijan ammatissa, mutta sitten on apurahahakemusviidakko (taas se alkaa ensi vuodelle). Siihenkin on kymmenessä vuodessa oppinut ja kasvanut ja nyt koulussakin niitä ollaan vielä opeteltu tekemään. Mutta äh... Sitten on vielä ihan oma juttunsa, nimittäin apurahaselvitykset.

Tein äsken kaksi tuntia kahta apurahaselvitystä. Kaksi tuntia! Joo, siis todellakin pidän kahta tuntia kohtuullisena työmääränä siitä, että joku on maksanut mun elämisen tältä kesältä, että mä saan kirjoittaa. Mutta äh. Voisiko näihin olla joku pohja? Voisiko näistä olla joku koulutus? Jotain?

Hyvä kirjoitusvimmapäivä menee ihan sekaisin, kun takkuaa näiden kanssa. Ilmeisesti niistä tuli kuitenkin ihan hyvät ja toivottavasti saan jatkossakin näiltä tahoilta apurahaa. Ainakin KIDE on tukenut kumpaakin taustatyömatkaa, vaikka edellinenkin selvitys tuntui ihan typerältä ja huonolta. Mutta niin. Että on tässäkin ammatissa aika yllättäviä "onks pakko" -hetkiä.

Mutta nyt olen tyytyväinen. Selvitykset tehty. Lähetetty. Seuraavaksi saan keskittyä uusien hakemuksien kirjoittamiseen. :) Ensi kesä, here I come!