Ilman tätä kirjaa, tätä prosessia mun selviytyminen menneestä kahdesta vuodesta olisi ollut aivan eri näköistä. Tämä prosessi, niin karu ja kaunis, vaikea ja ruma ja väkivaltainen kuin se onkin ollut, on ollut mun pelastus. Ja mä rakastan tätä kirjaa. Ja pian mun pitää antaa tämä kaikkien luettavaksi. Arvosteltavaksi. Koettavaksi. Ja se on pelottavaa.

Ei siksi, että mitä jos kukaan ei pidä tästä... Vaan mitä jos joku lukee sen ja ymmärtää? Näkee ja tulee sanomaan, että se on oikeasti niin. Että mä olen kirjoittanut itsestäni. Omasta kivustani.

Mä olen vahva. Mutta muhun on sattunut helvetisti. Ja mä en osaa kertoa sitä. Enkä mä itke muiden nähden. Enkä näytä sitä. Koska mä olen vahva. Ja mä pärjään aina. Mutta entä jos en pärjääkään?

Tämä ei ole onnellinen tarina. Lue, jos uskallat.

- Eetu Iita Eveliina -

Jos et ole vielä huomannut, niin olen nykyään myös osa Goodreads-yhteisöä. Tästä kiitos aktiivisella lukijalle, joka asiasta vinkkasi ja huomautti jo kauan aikaa sitten. :) Käyppä arvostelemassa mun kirjoja, seurailemassa mun touhuja ja vaikka lukaisemassa tämä eilen kirjoiteltu arvostelu juuri lukemastani kirjasta Into thin ari (Jäätäviin korkeuksiin), joka varmasti jollain tapaa tulee elämään kanssani aina.

Eilen ihanan rakkaan ja hassun ystäväni Riinan kanssa pukeuduttiin keltaisiin paitoihin ja denimiin ja mentiin katsomaan Minions the Movie! :) Se oli hulvaton. :) Ja vaikka olisin voinut panostaa asuun enemmänkin, lasken tämän silti, sillä meno oli mainio ja olimme yhden keltaneuleisen tädin lisäksi ainoat keltaiset ihmiset koko salissa. Plus ainoat, joiden eväät olivat keltaisia. Olimme siis minioneita. Bob ja Stuart kuittaa. <3 Loput sata asiaa voit tarkistaa täältä.