#MynameisWilliam

Käännös on valmis. My name is William on valmis. Synopsis on valmis. Saatekirje on valmis. Sample on valittu ja oikoluettu. 30 ensimmäistä kirjallisuusagenttia on listattu. Taulukko siitä kenelle on lähetetty ja mitä on luotu. Neljä ensimmäistä "kirjaehdotusta" tehty. Kaikki on valmista. Enää en voi tehdä mitään. Hengittää...

Viikko sitten kaikki tuli valmiiksi vähän varkain. Sen jälkeen olen sukeltanut syvälle ikävään ja kaipuuseen. Jättänyt hyvästejä. William... Charlotte... Ryan... Jim... Näille rakkaille hahmoille, joista on kasvanut ystäviä, ja joiden seurasta minun täytyy luopua. Se valtava tyhjyyden tunne, kun enää ei ole mitään lisättävää. Täytyy antaa tarina muiden käsiin. Se on hirvittävää. Ja samaan aikaan sitä on hurjan onnellinen, koska tähän hetkeen kaikki on tähdännyt. Tähän valmistumisen hetkeen.

Kunpa te voisitte tuntea Williamin, kuten minä hänet tunnen. Kunpa vain voisitte tuntea, mitä minä tunnen. Mitä William tuntee. <3

William oli täällä joutuu vielä odottelemaan hetken, ennen kuin se lähtee etsimään kustantajaa. Annan käännökselle ensin kuukauden tai pari etumatkaa, jotta voin sitten suomalaiselle kustantajalle hihkaista mahdollisesta kiinnostuksesta Jenkeissä.

Vaikka realistisesti tiedän, että olen ylittämässä niin isoa kynnystä, että mahdollisuus sen ylittämiseen on pieni (joskaan ei olematon), niin silti kutkuttaa takaraivossa toivo. Ja kutsuttaa tämä uusi kokemus. Kokeilu. Uuden oppiminen ja ymmärtäminen siitä, miten kirjamarkkinat Jenkeissä toimivat. Tutustuminen agentteihin ja täysin uudenlaisen saatekirjeen kirjoittaminen. Kutkuttavaa. Sitä se on.

Jään kutkutukseen. Jään odottamaan. Pidä peukkuja.