Also in English! Look below!
Kirjailijan ammatti vie aina välillä omituisille poluille. Se on vienyt huumepoliisin juttusille, Lontoon syrjäkujille ja hautausmaalle Los Angelesissa. Nyt se on viemässä minut helmikuussa Valenciaan katsomaan Moto2 talvitestejä. Äärimmäisen epätodennäköinen taustatyömatka.
Ensinnäkin minusta on jotenkin äärimmäisen epätodennäköistä, että minulle myönnettiin apurahaa tällaista taustatyömatkaa varten. Seuraavaksi tuntui äärimmäisen epätodennäköiseltä, kun Dorna vastasi sähköpostiini ja oli valmis auttamaan minua. Hiljalleen alkaa tuntua vähemmän epätodennäköiseltä ja tilalle alkaa tulla varovainen innostus siitä, että tulossa on jälleen kokemus, jollaisia tuskin elämän aikana montaa kertyy.
Vaikka olen viimeisen parin vuoden aikana kirjoittanut paljon, opinnot ovat haitanneet työtäni sen verran, että uutta kirjaa ei ole julkaistu. Nyt kohti kevättä 2018 tuntuu ihanalta myös ajatus siitä, että valmistumisen jälkeen minulla on jälleen aikaan keskittyä tärkeimpään - kirjailijan uraani. Olen kaivannut sitä. Ikävöin sitä. Rakastan sitä. En vaihtaisi sitä ikinä mihinkään. Huolimatta siitä, miten epätodennäköistä kirjailijan ura on. Huolimatta kaikesta siitä epätodennäköisyydestä, joka tähän ammattiin kuuluu. Juuri se epätodennäköisyys tekee onnistumisen hetkistä erityisiä.
En voisi rakastaa työtäni enempää.
Kirjailijan ammatti vie aina välillä omituisille poluille. Se on vienyt huumepoliisin juttusille, Lontoon syrjäkujille ja hautausmaalle Los Angelesissa. Nyt se on viemässä minut helmikuussa Valenciaan katsomaan Moto2 talvitestejä. Äärimmäisen epätodennäköinen taustatyömatka.
Ensinnäkin minusta on jotenkin äärimmäisen epätodennäköistä, että minulle myönnettiin apurahaa tällaista taustatyömatkaa varten. Seuraavaksi tuntui äärimmäisen epätodennäköiseltä, kun Dorna vastasi sähköpostiini ja oli valmis auttamaan minua. Hiljalleen alkaa tuntua vähemmän epätodennäköiseltä ja tilalle alkaa tulla varovainen innostus siitä, että tulossa on jälleen kokemus, jollaisia tuskin elämän aikana montaa kertyy.
Vaikka olen viimeisen parin vuoden aikana kirjoittanut paljon, opinnot ovat haitanneet työtäni sen verran, että uutta kirjaa ei ole julkaistu. Nyt kohti kevättä 2018 tuntuu ihanalta myös ajatus siitä, että valmistumisen jälkeen minulla on jälleen aikaan keskittyä tärkeimpään - kirjailijan uraani. Olen kaivannut sitä. Ikävöin sitä. Rakastan sitä. En vaihtaisi sitä ikinä mihinkään. Huolimatta siitä, miten epätodennäköistä kirjailijan ura on. Huolimatta kaikesta siitä epätodennäköisyydestä, joka tähän ammattiin kuuluu. Juuri se epätodennäköisyys tekee onnistumisen hetkistä erityisiä.
En voisi rakastaa työtäni enempää.
The Unlikelihoods
The author's profession sometimes leeds to odd paths. It had took me to talk with a drug police, to the back alleys of London and to a cemetary in Los Angeles. Now it's taking me to Valencia in February to see the Moto2 winter tests. That is one extremely unlikely research trip for me.
Firstly I find it extremely unlikely, that I was given a grant for this kind of background trip. Next it felt extremely unlikely, when Dorna answered my email and was willing to help me. Slowly it begins to feel less unlikely, and I'm becoming more and more excited about this oncoming experience, which - I can imagine - will be once in a lifetime experiences.
Even though I've written a lot during the last couple of years, my studies have distracted my work so, that a new book hasn't been published. Now, towards the spring of 2018, the thought of me graduating feels lovely. Soon I'll have time to focus on the most important - my work as a writer. I've missed it. I long for it. I love it. I wouldn't change it to anything. Despite of how much unlikelihood there is in this profession. But that is what makes the moments of success so special.
I couldn't love my work more.
Firstly I find it extremely unlikely, that I was given a grant for this kind of background trip. Next it felt extremely unlikely, when Dorna answered my email and was willing to help me. Slowly it begins to feel less unlikely, and I'm becoming more and more excited about this oncoming experience, which - I can imagine - will be once in a lifetime experiences.
Even though I've written a lot during the last couple of years, my studies have distracted my work so, that a new book hasn't been published. Now, towards the spring of 2018, the thought of me graduating feels lovely. Soon I'll have time to focus on the most important - my work as a writer. I've missed it. I long for it. I love it. I wouldn't change it to anything. Despite of how much unlikelihood there is in this profession. But that is what makes the moments of success so special.
I couldn't love my work more.
RSS Feed